Menneenä hellekesänä teimme reissun Poriin. Olimme ensimmäistä kertaa Suomi-areenalla, jossa kaikki itseään vähänkin arvostavat poliitikot ja muut julkkikset sekä radio- ja TV-väki näyttäytyvät vuosittain. Huonona lintujen havaitsijana julkkisten bongaus ja tunnistus eli määritys onnistui huomattavasti paremmin.
Yliopistoväkeä oli aloittamassa keskustelua korkeakoulujen nykytilasta. Yksi tuoli oli vielä tyhjänä ja kello näytti jo alkamisaikaa. Juontaja vilkuili kelloaan. Missä viipyi tilaisuuden tähti? Hippiasuinen Juhana Vartiainen sieltä karautti jopollaan paikalle sekunnilleen. Hiekka vain pöllähti, kun helteestä hikinen kansanedustaja löi jarrut pohjaan estradin edessä.
Professoreita ja sujuvasanaisia poliitikkoja kävi sanalliseen taistoon. Osalla oli vaikeuksia olla haukkumatta hallitusta ja sotea ja pysyä muutenkin asiassa, kun vaalit ovat tulossa ja oman puolueen ansioita piti yrittää ujuttaa joka rakoon. ”Ei enää leikkauksia”. ”Korkeakouluja on liikaa, ei riitä resursseja kaikille.”
Helsingin Yliopiston entinen rehtori ja kansleri Kari Raivio esitti visaisen kysymyksen: Mitä yhteistä on yliopistojen kehittämisellä ja hautausmaiden siirrolla? Kummassakaan ei kuunnella asianomaisia.
Suomi-areenassa oli maanpuolustus hyvin esillä. 100-vuotias Puolustusvoimat kalustonäyttelyineen veti yleisöä ja puolustusministeri oli lähes joka toisessa paneelissa.
Ruotuväki-lehti tiivisti Venäjä-keskustelun otsikkoon ”Ei karhu piikkisikaa syö”. Toisaalta pysyykö piikkisika tarpeeksi ärhäkkänä ja mureneeko maanpuolustuksen selkäranka jos muonapuolella siirrytään porkkana- ja kasvisruokalinjalle.
Majoittumisemme oli kohtuullisen ajomatkan päässä Raumalla. Vanha Rauma on viehättävä maailmanperintökohteeksi valittu puukaupunginosa, jossa kivijalkakaupat kukoistavat. Ei näkynyt tyhjiä liikehuoneistoja.
Jarin kuvakaupassa oli kehystettynä pieniä huoneentauluja, reumankielisiä sananparsia ja viisauksia. Eräs taulu pani hymyn huulille.
Äiti opetti aikoinaan, että rumia ei puhuta. Keskikoulussa olisi tullut käytöksen alennus ja jälki-istuntoa tällaisen kirjoittamisesta. Mutta kun oli niin hyvä ohje ikään ja sukupuoleen katsomatta. Siispä kaiken uhallakin sen tähän kirjoitan: ”Ko viin om pääs nin järk om persses”.
Karikatyyriaiteilija Teuvo Salmisen liike oli täynnä toinen toistaan hauskempia julkkisten karikatyyrejä. Hyväntahtoisissa piirroksissa esiintyvät entiset ja nykyiset merkkihenkilöt.
Taiteilijan luvalla liitän juttuuni oheisen ajankohtaisen karikatyyrin, joka on yhdestä kesän merkittävästä tapaamisesta.
Trumputin on raumalainen rumpu, joka oli käytössä ennen sanomalehdistöä. Viimeinen trumputtaja oli nimeltään Pyyrman. ”Pyyrman trumputta sitä, ain ko o jotta tärkkiä uutist raumlaisil.”