On heinäkuun 16. 2018. Työpaikkani käytävät ammottavat tyhjyyttään. Vain välttämättömästä syystä kehotetaan saapumaan työpaikalle. Niinpä, olen paikalla. Sellaista turvallisuutta harvoin kokee. Kyse on huipputapaamisesta. USA:n presidentti Donald Trump tapaa Venäjän kollegansa Helsingissä noin 200 metrin päässä työpaikastani.
Mieleeni nousevat 1980-luvun lopun muistot New Yorkista. Työskentelin kaksi kuukautta YK:n budjettikomiteassa. Päällimmäiset mietteet liittyvät YK:n rahoituskriisiin. Vilaustakaan Trumpista en nähnyt New Yorkin kaduilla, kuten en tälläkään kertaa. Syksyiset kalseat kadut jättivät mieleen painumia. YK:n päämajaan pääsi vähäisten turvatarkastusten myötä. Yksi muisto on säilynyt. YK:n pääsihteeri Javier Perez de Cuellarin käden puristus oli lämminhenkisen hienotunteinen ennen komitean kokousta.
Muita vastaavia muistoja on kertynyt matkan varrelle. Lyhytkin keskustelu kultaa mielteitä. Liittokansleri Helmut Kohlin tulin kohdanneeksi Kölnin Anuga-elintarvikemessuilla. Hänellä riitti aikaa keskusteluihin suomalaisten kanssa. Rehti lähestyminen oli luonnehtiva. Kohlin historian lehdiltä löytyvät mm. maininnat ”Suuri Suomen ystävä” ja ”Euroopan ja Saksan yhdistäjä”. Voimme kuvitella, miltä Eurooppa vaikuttaisi tänään, jos laivan peräsimessä olisi Kohlin kaltainen jämäkkyys.
Erityinen muisto liittyy myös Ranskan entiseen presidenttiin Jacques Chiraciin. EU:n rahoituskehysneuvottelut olivat käynnissä päämiestasolla Brysselissä vuonna 2005. Neuvoston ”Justus Lipsius -rakennuksen 50-kerroksen” käytävillä kuhisi väkeä. Vieno hätkähdys kuuluu parveilevasta ”virkamiesnappuloiden” joukosta; Chirac seurueineen on poistumassa rakennuksesta. Suomen neuvottelutilojen kohdalla Chirac ennättää jo pari kolme kertaa ryhdikkäästi kumartaa ennen kuin muut reagoivat tervehtien vastavuoroisesti. Muistini mukaan hänen adjutanttinsa käveli selkä suorempana kuin ennen vanhaan Harri Holkeri. Kollegojeni kanssa olemme muistelleet tapahtumaa ja todenneet ”tehdään chiracit” eli kohteliaat kumarrukset.
Viikkoon 29 sisältyy presidentti Trumpin ohella muita muisteloita. Ihmiselämässä jokainen elähdyttävä muisto on ainutlaatuinen. Lennolla Kuusamoon tapasin lukioajan luokanvalvojani vuosikymmenten jälkeen. Samana viikonloppuna minulle tarjoutui tilaisuus tavata sukulaisia, serkkuja ja pikkuserkkuja sekä muita tuttuja Kuusamon torilla, kaikkiaan yli 70. Jälleennäkemiset ovat muistoisia ja virkistäviä. Edesmenneen sukulaiseni tapaan voimme sanoa ”Käykää paremmin”. Jälkeen päin tuli tieto, että keskikoulun ruotsin kielen lehtorini oli poistunut ajasta ikuisuuteen samaisena lauantaina. Osaltaan hänen oppiensa ansiosta kirjoitin ruotsista laudaturin lukiossa.
Kullakin on ylä- ja alamäkiä. Vaalirahaepäselvyydet koituivat Kohlin ja Chiracin töyssyiksi. Trumpin aikaansaannoksia voimme arvioida vuosien kuluttua. Hänestä voi jo nostaa yhden tunnuspiirteen: hän yrittää toteuttaa niitä asioita, joita hän lupasi vaalikamppailussa. Oi jospa suomalainen poliittinen järjestelmä pyrkisi samaan. Meidän tulee siis muistaa lupaukset ensi keväänä.