Olemme jo pidemmän aikaa huomanneet sen, että planeettamme ja myös me itse, emme voi enää hyvin. Ja se ei suoraan sanottuna näytä eikä tunnu hyvältä. Mikähän meitä oikein riivaa, kun emme osaa elää arvokkaasti elämäämme lahjaksi saamallamme niin kauniilla sinisellä pallollamme.
Ilmaston ja sen myötä elinolosuhteemme olemme tuhoamassa kasvihuonekaasuilla aina vain uuden ja uuden rihkaman valmistamiseksi. Talousviisaathan kyllä sanovat, ja moni myös kokee sen omassa elämässään, että vain ja ainoastaan kolmen prosentin talouskasvu mahdollistaa skandinaavisen hyvinvointivaltion säilymisen ja lähes täystyöllisyyden. Nollakasvulla joka kymmenes ihminen elää nälkärajalla tai jopa sen alapuolella.
Jotain oikeaa uutta pitää kuitenkin keksiä ja pian, sillä tällä tavoin edeten ajamme Titanicin tavoin ykkösluokassa tuhoomme. Ihmismielen tuntien tilanne on kyllä enemmän kuin vaikea ja asiantilan korjaaminen varsinkin juuri nyt näyttää aivan mahdottomalta. Sillä kuten hyvin tiedätte, niin yksikään maa ei anna senttikään periksi ja suurimmat valtakunnat näyttävät viis veisaavan ilmastonmuutoksesta ja muistakin uhkista.
Ja sitten tämän kaiken päälle vielä se, että joka puolella, myös Suomessa, varustaudutaan, mutta mitä varten. Tietysti siksi, että pahimmassa tapauksessa kohta taas luotien laulu vain soi ja nuoriso ympäri maailman saa kuolla uskonnon, kunnian ja isänmaan sekä bunkkereissaan syvällä maan alla kyhjöttävien sotahullujen herrojensa puolesta.
Mitä sinä tai minä voimme tehdä tilanteen korjaamiseksi. Me voimme tosipuheessa tehdä kaiken. Ja oikeasti vain meistä itse jokainen tykönänsä voi kääntää suunnan, sillä yhdessä olemme enemmän kuin yksikään valehteleva suurvallan johtaja. Häntä saavat muuten amerikkalaiset pelätä oikeasti, sillä muuri, jonka hän aikoo rakennuttaa, ei ole meksikolaisia, vaan heitä itseään varten. Aivan kuten Berliinin muuri oli aikoinaan.
Me tiedämme, että suurikin joki alkaa pienistä puroista, usein jopa pienestä tihkupinnasta rämeän tai korvenlaidalta. Samoin elämämme parantaminen alkaa pienen ihmisen pienillä teoilla, joista kasvaa mahtava, kaiken muuttava kymi.
Itse olen ainakin omasta mielestäni jo aloittanut: lajittelen kaiken muoviroskan erilleen muusta jätteestä. Ja sitä kertyykin paljon, eli muovipussillinen kierrätykseen vietäväksi viikoittain.
Keväällä sauvakävelylenkkien alettua keräilen myös Jokijärven tienvarteen talven aikana autoista heitetyt roskat ja toimitan ne roskikseen. Sekin on kyllä aika kumma juttu ja olen sitä ihmetellyt, kun autoilija jaksaa raahata sen täyden paketin tai pullon kotteroonsa, mutta sitten täytyy kuitenkin jätteet heitellä rivosti pitkin tienvarsia. Moittisin kun ilkeäisin, mutta parannetaan nyt tapamme ihan joka ikinen.
Mietitään nyt kuitenkin jokainen ainakin yksi minuutti tämän lukemisen jälkeen, että mitä minä voin tehdä. Ja juuri siitä sinun ajatuksestasi kaikki saa alkunsa ja elinvoimansa. Sillä jos sinua ei ole, niin ei ole minuakaan.
Eikä paljon muutakaan.