Uudet ylioppilaat saavat pian valkean peitteen hiustensa ylle sekä käteensä kolmen vuoden tulokset yhdelle paperille printattuna. Muistan hyvin oman valmistumiseni, jännityksen tulevasta. Tuo kevät oli muutosten aikaa, valmistauduin täysin uuteen jaksoon elämässä. Kaupunki ja ihmiset vaihtuivat, ja samalla pieni pala itsestäni, sisälläni asunut pelokas lapsi, vaihtui haparoiden aikuisuutta etsiväksi opiskelijaksi.
Ensimmäinen syksy pois kotoa tuntui ajoittain kamalalta. Ennen koulun alkua ainoa sosiaalinen kontakti oli lähikaupan kassaneidin moikkaus. Toisinaan soitin samassa suossa olevalle ystävälle, jonka kanssa nauroimme kippurassa sille, kuinka ääni oli kadoksissa usean viikon hiljaisuuden jälkeen. Vaikka koulun alku toi uusia tuttavuuksia, läheiset suhteet olivat ripoteltuna ympäri Suomea. Ajattelin, etten selviä, mutta sitä en tietenkään ääneen sanonut.
Nyt, neljättä vuotta Jyväskylän maisemissa elellen voin onneksi sanoa, että tämä kaupunki on kotini. Koti tarkoittaa minulle paikkaa, jossa voi tavoitella haluamiaan asioita, mutta myös levätä ja hengittää. Paikkaa, josta ei koko ajan kaipaa pois. Koti tarkoittaa myös sitä, että on ystäviä ja rakkautta, tuntee olevansa osa jotain yhteisöä. Kodiksi asettuminen vei aikaa, mutta matkalla koetut itsenäistyminen haasteet ja ystävystymisen ilot ovat kaikki tuon ajan arvoisia.
Useaan otteeseen olin sormi suussa, kun pyörän kumi puhkesi tai kun tilillä oli kuun lopulla parikymppiä. Ei tullut isi rengasta vaihtamaan tai äiti kaupassa käyttämään. Kaikki tämä on opettanut monia uusia taitoja, ehkä tärkein niistä on avun pyytämisen taito. Vastavuoroinen avunanto sekä helpottaa elämää että tuo monia ihmisiä lähemmäksi.
Haluan sanoa sinulle, joka olet tänä keväänä elämäsi murrosvaiheessa; valmistut, saat perheenlisäystä tai vaihdat kaupunkia tai työpaikkaa, että lopulta löydät paikkasi, varmasti. Elämä koettelee siinä välillä, varmasti. Vaikeilla hetkillä muistuta itseäsi aktiivisesti siitä, että parempaa on tulossa.
Elämä koettelee, koska tietää sinun olevan tarpeeksi vahva ylittämään haasteet. Vaikeat hetket ja mutkat polullasi valmistavat sinua tavoitteesi saavuttamiseen. Vastoinkäymisten jälkeen arvostus omia saavutuksia kohtaan on paljon suurempi kuin mitä se olisi ollut ilman näitä haasteita.
Hetken aikaa voi kylpeä onnen tunteessa, kunnes tulee uusi tavoite, uudet haasteet. Samoin kuin silloin 18-vuotiaana ylioppilaana, minulla on tänäkin keväänä paljon pohdittavaa. Mietin paljon tulevaa: tulevaisuuden uraani ja henkilökohtaista elämääni. Muutaman vuoden takaisesta on muuttunut kuitenkin se, että nyt ymmärrän elämän olevan jatkuvaa muutosta, mikään ei ole lopullista. Tulevasta ei voi, eikä tarvitse, tietää.
Aina tasaisin väliajoin kaipaa uusia haasteita elämän eri osa-alueilla, mutta vanhat pelot epäonnistumisesta nousevat muistuttelemaan, miksei kannata edes yrittää. Silloin täytyy vain hiljentää epäröivät äänet, keskittää ajatukset unelmiin ja tavoitella niitä. Jos yritys epäonnistuu, opit taas jotain uutta itsestäsi ja ympäristöstäsi.
Oikeastaan, et voi epäonnistua, voit vain oppia. Tavoitteita jahdatessa on kuitenkin tärkeää muistaa yksi asia: nauti pienistä ilon hetkistä. Nämä hetket ovat niitä, jotka luovat pysyvimmät muistot. Ja nämä muistot kannattelevat silloin, kun on vaikeaa.
Niina Jormakka