Länsimaissa on jo kauan eletty kulutuskulttuurin kourissa, ja globalisaation myötä se on levinnyt joka puolelle maailmaa. Ylikulutus vain lisääntyy, kun uudet sukupolvet kasvavat sen hellässä huomassa.
Harva kuitenkaan ennen jokaista ostopäätöstään miettii, millaisia seurauksia valinnalla voi olla. Kulutuskulttuuriin liittyvistä kyseenalaisista arvoista ja haitoista keskustellaankin julkisuudessa valitettavan vähän.
Jatkuva uusien tavaroiden ostaminen sekä esimerkiksi harkitsemattomat ruokaan liittyvät kulutusvalinnat ovat vakava uhka ympäristölle. WWF:n mukaan Suomen ylikulutuspäivä oli tänäkin vuonna huolestuttavan aikaisin, jo 11.4. Koko maailman ylikulutuspäivä on viime vuosina ollut elokuussa. Ylikulutuspäivä on vuosittainen ajankohta, jolloin kulutuksemme ylittää maapallon kantokyvyn. Suomalaisten kulutustottumuksilla maapalloja pitäisikin olla jopa 3,6 kappaletta, jotta luonnonvarojen tarve pystyttäisiin kattamaan kestävästi.
Teknologian kulutus on lisääntynyt huomattavasti. Ongelmajätteistä kasvaakin nopeimmin juuri teknologiajäte. Elektroniikkajätteistä kärsivät eniten köyhät valtiot, sillä sinne kulkeutuu roska esimerkiksi älypuhelimista. Varakkaat kuluttavat huoletta samalla, kun kurjissa oloissa asuvien elinympäristöt huononevat entisestään.
Ennen jokaista ostopäätöstä täytyisi kysyä itseltään, tarvitseeko tuotetta todella. Sen sijaan, että ostaisi aina uutta, olisi huomattavasti ympäristöystävällisempää hankkia suuri osa tavaroista kirpputoreilta. On myös haaskausta heittää lähes uutta, mutta hieman huonosti istuvaa tai vähän rikkinäistä vaatetta pois. Esimerkiksi vetoketju kannattaa korjata, ei heti hankkia uutta vaatetta hädin tuskin vanhemman tilalle. Itselle täysin epäsopivat ja ehjät vaatteet pitäisi viedä kierrätykseen, ei missään nimessä roskiin.
Kuluttajia eniten ohjaava arvo on usein edullisuus. Yrityksiä ohjailevat taas tehokkuus ja tuottavuus. Suomalaistenkin suosimia yrityksiä on syytetty vaatteiden polttamisesta niiden ylituotannon vuoksi. Yksi näistä yrityksistä on H&M, joka on pyrkinyt profiloitumaan kierrättämistä tukevana ja harjoittavana organisaationa. H&M on saanut myös syytteitä lapsityövoiman avulla hankittujen raaka-aineiden käytöstä.
Vallitsevassa kulutuskulttuurissa yksilöt ovat ennen kaikkea kuluttajia, joilla on vastuu tekemistään valinnoista. Siksi meidän pitäisi tiedostaa, millaisia yrityksiä ja arvoja tuemme syytäessämme rahaa lompakoistamme. Tietämättömyys ei saisi muodostua tekosyyksi kyseenalaisten arvojen tukemiselle, sillä tietoa on kyllä saatavilla. Sen saamiseksi täytyy vain nähdä hieman vaivaa.
Useilla meistä on hyvät aikeet. Haluamme suojella ympäristöä ja tukea kunnioitettavia arvoja. Arjessa tämä kaikki kuitenkin helposti unohtuu. Kiireen tai huonon rahatilanteen vauhdittamina teemme epäeettisiä ostopäätöksiä, joita kadumme myöhemmin.
Päivittäisillä kulutusvalinnoillamme on valtava merkitys. Jokainen meistä pystyy esimerkiksi kirpputoreja hyödyntämällä ja lihansyöntiä vähentämällä tukemaan ympäristön hyvinvointia sekä taistelemaan arveluttavia arvoja vastaan.
Jokainen kulutusvalinta heijastaa sitä, millaiseksi haluamme yhteiskunnan muuttuvan. Toivottavasti se yhteiskunta ei ole ylikulutuksen värittämä: epätasa-arvoinen ja luonnosta piittaamaton.