”On täyttä utopiaa, valitettavasti.” Näin päättyi Seppo Salmisen Koillissanomissa 12.9.2017 julkaistu kolumni ”Pää pyörällä biotuotetehtaalla”. Sepolle oli käynyt selväksi Äänekosken biotuotetehdaskierroksella, miksi on utopiaa haluta vastaava tehdas Koillismaalle.
Sanoman perusteena on yhden tärkeän tekijän puuttuminen, nimittäin rautatie. Näin on tosi.
Näin ei tulisi olla 10-20 vuoden kuluttua. Näin ei tulisi olla Koillismaan ylängön kehittymisen näkökulmasta. Näin ei tulisi olla Koillismaan ihmisten, yritystoiminnan ja muiden yhteistä hyvää tuottavien näkökulmasta. Näin ei tulisi olla eri alueiden yhteistyön näkökulmasta. Näin ei tulisi olla myöskään Suomen tulevaisuuden näkökulmasta.
Alueet ja elinkeinoelämä tarvitsevat kehittymisensä tueksi hyviä yhteyksiä ja luotettavasti toimivia kuljetus- ja tietoliikenneyhteyksiä. Kuusamo Suomen lailla antaa yhteyksissä etumatkaa kilpailijoille. Syrjäinen ja pohjoinen sijainti, harva asutus ja pitkät etäisyydet ovat pysyväisluontoisia haittoja. Niiden voimistuessa koko Suomi jää Euroopan ja maailmanlaajuisesti aikaisempaa eristyneempään asemaan.
Saavutettavuudesta on muodostunut alueiden välillä merkittävä kilpailutekijä. Se vaikuttaa suoraan yritysten sijoittumiseen. Ellei Kuusamoon ole toimivia yhteyksiä, on turha rakentaa gondoleja.
Rautatien rakentamista Kuusamoon ei tulisi nähdä utopiana, vaan todellisena mahdollisuutena. Sen ei tarvitse olla jälleenrakennusta, vaan seutukunnan eteenpäin menemistä. Jäämeren rata- ja Helsinki-Tallinna-tunnelihankkeetkin ovat tänään vielä utopioita. Niitä selvitetään jo täyttä päätä.
Suuren hankkeen toteuttaminen aluekehittämisen lailla on pitkäjänteistä työtä. Koillismaan kehittämisen tulee olla aitoa ja tavoitteellista. On turhaa kinastella Kuusamon luontokaupunkistatuksesta. Koillismaan elinvoimaa kasvatetaan alueen omien vahvuuksien pohjalta. Luonto eri antimineen on sinänsä rikkaus ja hyödyntämisen paikka. Kaupunkilaisten on hyvä esimerkiksi seurata, kuinka kun-tavaaleissa annetut lupaukset lähiruoan hankkimisesta toteutuvat.
Alueiden edut ja rikkaudet ovat moninaisia. Viikoittain luemme Koillissanomista innostavia virikkeitä, kuten otsikot ”Kuusamotalosta kajahtaa kotimaan parasta osaamista” taikka ”Matka parempaan elämään toi juurille Vuotunkiin” kertovat. Teot puhuvat puolestaan, eivät julistukset.
Tori- tai ABC-parlamentti voi tarinoida, mitä tuo ukkeli itsekseen höpisee mukamas rautatiestä. Jatkuukohan tarinan iskentä sillä, että torsottaakohan lakki päässä?
Selvää on, että hanke ei toteutuisi yksittäisenä hankkeena. Se tulisi nivoa suurempaan kokonaisuuteen. Pohjois- ja Itä-Suomen päättäjien tulisi herätä ajatukseen, josko itäinen rautatieyhteys kiedottaisiin Jäämeren radan selvityskokonaisuuteen. Ensi alkuun kyse olisi Kajaani-Kuusamo-Kemijärvi -akselista eli ylimaakunnallisesta hankkeesta. Kainuu, Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi ovat kehittämishaasteiden puntaroitavana. Tuleville maakuntavaltuutetuille on tässä tavoiteasetantaa, miten hän tai he saisivat hankkeen kirjattua suunnittelukohteena maakuntaohjelmaan. Eli Kuusamo, Taivalkoski ja Pudasjärvi varmistavat edusmiehensä uuteen maakuntavaltuustoon vain yhteistyöllä.
Arktiseen politiikkaan yhdistettynä hankkeen rahoituspohja muodostuisi koko Euroopan ja maailmanlaajuiseksi.
Niinpä, joskus utopioista tulee totta. Donald Trumpin tavoin voimme sanoa ”näemme mitä tapahtuu”.