Hienot itsenäisyysjuhlat ovat nyt ohi ja on ensimmäinen päivä niiden jälkeen. Useinhan käy myös niin, että juhlien jälkeen koittaa krapula. Jos jollakin semmoinen on, niin se suotakoon, sillä kyllä se niin hienolta tuntuu elää näin hienossa maassa kuin rakas Suomemme meille kaikille on.
Kovin pitkäksi aikaa meidän ei kuitenkaan sovi jäädä ihailemaan itseämme ja tähän asti saavuttamiamme hyviä asioita, sillä paljon on vielä tekemättä. Sanotaanhan myös niinkin, että on juostava, pysyäkseen paikoillaan. Ja tällä tarkoitetaan urheilun lisäksi myös kilpailua elinoloista ja samalla myös elintasosta. Nuo kaksi asiaa mahdollistavat sitten kaiken muun, johon me olemme tottuneet ja joihin toivottavasti pystymme myös jatkossakin.
Mehän voimme ajatella niin, että juuri tämä torstai 7. päivä joulukuuta, on uusi nollapiste, josta aloitamme uuden ja entistäkin ehomman nousun kohti sadan vuoden päästä koittavia 200-vuotisen Suomen itsenäisyyden juhlia. Mitä sitten tarvitaan, että kun nuo juhlat aikanaan koittavat, niin ne koittavat vielä itsenäiselle ja hyvinvoivalle, edelleen maailman parhaalle maalle.
Ulkopolitiikan teossa kannattaa myös tulevaisuudessa ottaa huomioon geopoliittinen sijaintimme, kuten jo 7. presidenttimme J. K. Paasikivi meitä opasti. Myös 8. presidenttimme U. K. Kekkosen politiikan teosta kannattaa ottaa oppia, vaikka s-tunarit, tai ”Finlandiesierungista” eli suomettumisesta nykyään inhoten puhuvat eivät ehkä olekaan samaa mieltä. Liiallinen idän inho, tai jopa piilotettu uho, ei kuitenkaan tule olemaan missään oloissa meille edullista politiikkaa. Tässä kohtaa kannattaa aina lukaista pari historian kirjaa ajatustensa tueksi, ennen kuin alkaa intoilla liikoja.
Koulunkäyntiin kannattaa satsata aina, sillä vain sitä kautta meidän suomalaisten jörrisköiden salaviisaat ajatuksemme ja haaveemme jalostuvat koko maailmaa ihastuttaviksi menestystuotteiksi ja sitä kautta elintasosammoiksemme. Ja tässähän me ei lähdetä hetikään nollilta, vaan uskaltaisiko jopa sanoa, että pienen etumatkan turvin muihin nähden. Pienen kun on pitänyt olla aina kaukaa viisas ja ketterä.
Kuten myös hyvin tiedämme, niin elämän tiukat realiteetit ovat joillekin kanssaeläjillemme liian kovia toteuttaa ja kestää. Solidaarisena yhteiskuntana emme kuitenkaan hylkää heitä tulevaisuudessakaan, vaan takaamme heille tasa-arvoisen elämän rinnallamme. Se kun ei ole keneltäkään oikeasti pois, vaan hyvinvointiyhteiskunnan yksi tärkeimpiä peruspilareita. Viisas ihminen on suvaitsevainen ja sen tähden emme luokittele ihmisiä synnyinpaikan tai ihonvärin mukaan, vaan ihmisyyden mukaan.
Urheilijoita ja taiteilijoita on aina pieni määrä ihmisistä ja näin tulee varmaan olemaan myös tulevaisuudessa. Hieno urheilusuoritus tai tunteita liikuttava kirja tai taulu ansaitsevat oman paikkansa sydämissämme myös tulevaisuudessa. Tärkeintä on kuitenkin omasta itsestä huolenpitäminen ja se on jokaisen itsensä tehtävä ja se, jos mikä, tekee ihmisestä sen mikä hän on tai tulee täällä kaikkeudessa olemaan.
Uskon vakaasti, että meillä suomalaisilla on edessämme uusi, loistava vuosisata itsenäisenä, maailman parhaana maana. Jopa vielä sittenkin, jos tutkijan hirmuinen skenaario Suomen 110 miljoonan ihmisen väkimäärästä 2060-luvulla pitää edes osittain kutinsa. Silloin tarvitaan tarmoa ja viisautta enemmän kuin koskaan, mutta sitäkään ei pidä pelätä.
Se kun voi olla sittenkin se kaikkein suurin mahdollisuus.