Winston Churchillin sanomaksi kirjattu lausahdus ”valhe ehtii kiertää puoli maapalloa, ennen kuin totuus saa vasta housut jalkaansa” on pyörinyt mielessä viikonlopun uutistarjontaa seuratessa. Joka tuutista on tullut uutisia kahden suurvallan johtajan tapaamisesta Helsingissä. Molemmat johtajat tulevat maista, joissa uutisten totuutta koetellaan.
Kaksi vuotta sitten ”Fake news” oli termi, jota ei liioin yleisesti tunnettu. Nyt se tunnetaan ja suurelta osalta juuri vieraamme vuoksi. ”Fake news” taitaa olla presidentti Trumpin suosikkitermi, jota hän käyttää varsin huolettomasti. Tämä sama huolettomuus on pesiytynyt myös suomalaiseen keskusteluun.
Kyseessä on valeuutinen, kun tahallisesti levitetään valheellista tietoa mediassa. Toimituksilla on suuri vastuu julkaisemansa tiedon oikeellisuudesta. Journalistin ohjeiden mukaan ”olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön”.
Olen kokenut sen, miten turhauttavaa ja hidasta on yrittää saada aikaan korjausta väärän tiedon julkaisuun. Ensimmäisenä edustajavuotenani eräs eteläsuomalainen lehti teki verkkouutisen valiokuntapoissaoloista ja kertoi virheellistä tietoa. Otin yhteyttä toimittajaan ja pyysin korjausta. Korjausta ei tullut. Kun olin yhteydessä päätoimittajaan, tehtiin muodollinen korjaus, mutta aikaa tähän vierähti toista viikkoa. Harmitti, sillä tuskin kukaan palasi vanhaan uutiseen ja huomasi uutisen lopussa oleva viittausta korjattuun tietoon.
Liikkeellä on valtavasti väärää tai puutteellista tietoa. On myös olemassa propagandatarkoituksissa toimivia, tahallisia vääristellyn tiedon levittäjiä. Valheet ovat ymmärrettävästi haaste oikeaan tietoon tukeutuville toimituksille, mutta erityinen haaste ne ovat meille tavallisille lukijoille.
Valheellinen tieto kulkee nykytekniikalla nopeammin kuin Churchillin aikana. Laaja amerikkalainen tutkimus selvitti, että totta oleva uutinen saavuttaa sosiaalisessa mediassa vastaanottajansa kuusi kertaa hitaammin kuin valhe. Tutkitusti valeuutiset leviävät totuutta laajemmalle, erityisesti poliittiset valeuutiset.
Sosiaalinen media on väline, josta puuttuu toimituksen vastuu ja jossa vääristelty tieto leviää kulovalkean tavoin. Euroopan komissio on huolissaan kehityksestä ja on ehdottanut toimenpiteitä verkossa leviävän valheellisen tiedon torjumiseksi.
Luotettavien uutislähteiden aseman heikentyminen ja haitallisten sisältöjen levittäminen ovat vakava uhka yhteiskunnille, sillä niiden avulla pyritään luomaan vastakkainasettelua.
Hyvä medialukutaito auttaa tunnistamaan verkossa olevia valeuutisia ja suhtautumaan verkkosisältöihin kriittisesti. Lapset saavat mediakasvatusta koulussa. Kuka kouluttaisi valeuutissivustojen kohdeyleisön, omassa kuplassaan elävät keski-ikäiset? Mitä tehdä heille, jotka ovat oppineet luottamaan painettuun sanaan ja nyt nopeasti muuttuneessa maailmassa eivät osaa epäillä tiedon luotettavuutta?