Kuusamon kunta täyttää tänä vuonna 150 vuotta. Kaupungin ja seurakunnan luottamushenkilönä katse ja toimet ovat usein tulevaisuudessa, siinä miten ja mihin suuntaan asioita luotsataan. Tulevaisuuden visioinnin ohella on myös tärkeää tuntea syvemmin esimerkiksi asioiden, aatteiden ja hallinnon historiaa sekä ymmärtää taustoja ja kokonaisuuksia, ja taustalla vaikuttavien yhteiskunnallisten rakenteiden suhteet.
Historia on kiinnostanut minua aina, kiitos Harri-isäni historiasta paasaamisen, lapsena historia-dokumenttien äärellä istumisen, sekä Nilon yläasteen historianopettajien Sulo Tammisen ja Jarmo Paloniemen sekä Kuusamon lukion Matti Kyllösen mieleenpainuvan opetuksen.
Kuntamme juhlavuoden innoittamana olen alkanut lukea uudelleen Kuusamosta kertovia historiikkeja. Niistä avautuu monin mielenkiintoisin tavoin tietoa kuusamolaisten elämästä aina esihistoriasta lähtien lähemmäs nykyaikaa. Tietoa löytyy esim. elinkeinojen muotoutumisesta, kunnallishallinnon alkuvaiheista, seurakunnan roolista, sotien vaikutuksista, väkiluvun kehityksestä, yhdistyselämän muotoutumisesta, kulkuyhteyksien kehityksestä, rajan vaikutuksesta, koulutus- ja sivistyspuolen sekä köyhäin- ja sairaanhoidon vaiheista.
Historiateosten lukeminen saa aikaan monia mietteitä, mutta myös syventää kiinnostusta omiin juuriin ja sukujen historiaan. Suullinen perimätieto ja historiateoslähteet saivat täydennystä viime kesänä, kun tyhjensimme Kemppaisten vanhaa taloa Lahentakana. Lukuisat säilytetyt kirjeet, määräykset, lehtileikkeet ja muistivihkot auttavat luomaan henkilökuvia edesmenneistä sukulaisista ja elämästä Kuusamossa 1800-luvun lopun, sadan vuoden takaisen kansalaissodan, toisen maailmansodan ja jälleenrakennuksen aikana.
Isoisoisoisäni, siltavouti Lars Herman Kemppainen on ollut 26 muun miehen kanssa perustamassa kansakoulua Kuusamoon 1870-luvulla. Moni vastusti koulun perustamista, mutta eri vaiheiden jälkeen kansakoulu saatiin Kuusamoon perustettua, ja nyt meillä on omat peruskoulut sekä toisen asteen ja korkeakouluasteen hyvät opiskelumahdollisuudet. Isoisoisäni, maanviljelijä Toivo Kemppainen puolestaan oli mukana vaikuttamassa kuntamme asioihin mm. kunnan varaesimiehenä, kunnallislautakunnan jäsenenä, köyhäinhoitolautakunnan pj:na ja lastenvalvojana sekä Kuusamon Osuuskaupan hallintoneuvoston pitkäaikaisena pj:na. Vuosikymmeniä kestäneistä toimistaan hän sai taloustirehtöörin arvon, ja hänet nimettiin Maalaisliiton Kuusamon kunnallisjärjestön kunniajäseneksi.
Ukkini, maanviljelijä (Toivo) Lauri Kemppainen oli aktiivinen järjestötoimija sotainvalidien ja sotaveteraanien asialla sekä luottamustehtävissä Osuuspankissa ja kunnassa sekä Kuusamon Kansanopiston kannatusyhdistyksen johtokunnan puolella.
Mummoni, emäntä Anna Eliina Leinonen (os. Hildén) pyrki vaikuttamaan asioihin puolestaan maamiesseuran toiminnan, seurakunnan rajaseutupiirin ja Suorajärven koulun johtokunnan kautta. Hänen orpolapsen taustastaan osittain kummunnut halu auttaa ja palvella näkyi mm. siinä, että vuodesta toiseen hän lykki potkukelkalla talosta taloon yhteisvastuukeräystä suorittaen. Miesvaltaisten päättäjien keskellä hän koitti puolustaa 1960-luvun loppupuolella Koulu-tv:n katsomisoikeutta koululaisille, päätyen aina YLE:n tekemään ohjelmaan Koulu-tv-kiistoista Suomessa. Nyt peruskoulujen digiopetus ja tableteilla toimiminen ovat lähes arkipäivää.
Isovanhemmat muistivat monesti kiittää kovaan tarpeeseen tulleista kuusamolaisten saamista lahjoituksista ja avustuspaketeista sotien jälkeen. Sattumoisin amerikkalaisen avustusjärjestön Help Finlandin puheenjohtaja oli Oscar J. Larson, joka oli Toivo Kemppaisen serkku. Lakimies Larson on ollut ainoa syntyperältään suomalainen Yhdysvaltain kongressin edustaja.
Kymmenes vuosi kaupunginvaltuustossa on menossa, ja kaupunginvaltuuston 150-vuotisjuhlan äärellä linjaamme porukalla asioita taas eteenpäin nuorisotakuun muodossa. Tahto vaikuttaa juontaa juuriaan sukuni vaiheisiin vaikuttamisen poluilla tämän alueen ihmisten hyväksi. Eljas-poikamme opettelee vaikuttamisen aakkosia Nilonkankaan esikoululaisten minikouluedustajistossa.