Vanharouva on aina haaveillut omasta kasvimaasta. Aluksi haaveeksi riitti vaatimaton vuokrapalsta kunnan joutomaalla. Sitten unelma kasvoi pienellä kasvihuoneella varustettuun viehättävään maalaispihaan. Toisinaan unelmissa helisee heinillä lumottu cottage-tyylinen perinnepuutarha. Vanhojen kiviaitojen rajaamilla pihoilla vanha rouva löytää kesähelteilläkin viileät piilopaikat. Villeimmissä unelmissa vanha rouva ravaa Jardin de Claude Monetin Givernyssä lähellä Pariisia.
Impressionistisen taidepuutarhan lumo saa sen haukkomaan henkeään, ihanuudesta päihtyneenä se hakeutuu päivätorkuille. Se nukkuu koiranunta lummelammikon viereisen sillan alla ja näkee unia japanilaisvaikutteisista raakaruuista. Joskus viherkaipuu kuljettaa vanhaa rouvaa labyrinttien hallitsemaan barokkipuutarhaan. Siitä alkaa painajainen.
Ylipainoinen vanha rouva nelistää vihreitten käytävien verkostoa ja etsii keskikesän helteessä läähättäen ulospääsyä. Viime hetkellä taivaanrannan maalari pelastaa vanhan rouvan heittäytymällä sen unelmien eteen : ”Hanki siirtolapuutarha, se on kaikkien puutarha - hurmosten äiti.”
Siirtolapuutarhassa kaikki näyttää nukkekotimaisen kauniilta. Vanha rouva ihailee leikatuilla pensasaidoilla rajattuja ja hyvin hoidettuja tiluksia. Koruna kakun päällä on pikkuruinen mökki. Vanha rouva ajattelee saapuneensa paratiisiin ja tuntee suurta onnea. Se ottaa ilolla vastaan kaikki sille tarjotut vaihtotaimet. Vasta vuosien päästä se oppii kieltäytymään, siirreltyään taimia vuosi toisensa jälkeen ympäri puutarhaa.
Viherkaipuu alkaa jo varhain keväällä, kun rapistellaan siemenpusseja kohti kasvun ihmeitä. Toukokuussa päästään jo tositoimiin ja saadaan käpälät multaan. Ruutin isä on ostanut siemenperunat Venetsiasta ja naapurimökin hortonomi kasvattaa sinisiä perunoita ämpärissä.
Taivaanrannanmaalari luottaa Ldt in luomuperunaan, mutta survoo ne liian syvään multaan. Ei toivotut kasvilajit ehtivät ottaa ylivallan ennen perunaa. Istutuskauhat teroitettuina kamppaillaan rikkaruohoja vastaan ja raivataan tilaa toivotuille lajeille. Kamppailu on kovaa ja kunto nousee kasvun myötä. Kesän mittaan huonokuntoisimmat tarhurit hoippuvat kukkamailla silmän aluset tummina ja huolekkaina lähestyvistä avointen ovien kesäjuhlista.
Kylmä kevät ja hallayöt ovat aiheuttaneet kauhua paratiisiin. Päärynäpuun kukinta on parhaimmillaan, kun myöhäinen kevätmyrsky saapuu Suomeen. Posiolla sataa lunta ja Turussa tuuli repi päärynäpuun kukat. Neljä Siiri äitee Rantalaa hiihtää mökkinaapurin valkoisessa pihassa. Lomillaan net hiihtää suoraan sukulaisten seisoviin pöytiin maaseudulle.
Taivaanrannan maalari on uupunut yksipuoliseen ylläpitoon. Se pyytää Anteroa ja Pekkaa kesätöihin. Lumi ja Lilikin tahtoo myyräjahtiin. Antero on mestari myyrän murskaaja. Pekka on julma, mutta Anteroa hitaampi. Pekka ihailee salaa Anteroa, se haluaisi olla yhtä suosittu kuin Antero. Lumi on yli-siisti ja sen aika menee puhtaanapitoon. Sisarensa Lili on sitäkin uutterampi. Mutta se on pidättyväinen ja ottaa etäisyyttä kolleihin. Vanha rouva vaipuu muistoihin: kukoistamisensa aikaan myyräkuningattarena. Kun se oli paikalla, markilla soi Antti Ruiskun ”Peto on irti”.
Loppukesällä vanhan rouvan puutarha rehottaa yli tontin rajojen. Palava rakkaus hehkuu portin pielessä. Alaston impi on valloittanut kasvimaan ja olopihassa kukkii särkynyt sydän. Rento akanhuuli on valloittanut varjopaikat ja kiurun kannuksen vieressä Katri-Helena laulaa Kesän lasta. Haloo Helsinki tanssii hulluuden highhwayllä ja vanha rouva on menttaalisesti vahvempi kuin koskaan.