Vanha rouva muistelee vuodentakaista tinojen valuja uuden vuoden kota - karkeloissa. Se oli valussa saanut omituisen otuksen, jonka varjo seinällä kynttilän valossa muistutti sekarotuista koiraa. Hahmossa roikkui mitä ilmeisimmin revityt heijastin liivit, joissa joten kuten luki Tapsa 16 V.
Silloin vanha rouva oli muistanut ensirakkautensa, Tapio Rautasaaren, bassobaritonin. Suomalaisten suuri sankari. Se istui usein kivellä suomalaisen maiseman laidalla, järven rannalla ja lauloi ”Reissumies ja kissa”. Pehmeä ääni hurmasi suurimman osan naisista ja ison osan miehistäkin. Lopullinen hurmio oli ”Juokse sinä humma”, se vei jalat alta ja vanha rouva oli mennyttä naista. Vaikka muu Suomi oli jo unohtanut Rautavaaran, vanha rouva voimaantui nostalgiassa ja vuoden teemaksi muotoutui ”En päivääkään vaihtaisi pois”.
Vanha rouva on tunteikkaalla tuulella ja hyräilee ”Uralin pihlajaa”. Samassa se muistaa, kuinka Anteron tinan varjoissa nähtiin kasapäin perhoja, harjuksen häntiä ja röykkiöittäin hyönteisfaunaa. Kasan päällä oli lintu. Vanha rouva tiesi, että hyönteisten kuva on varoitus ”silmille hyppivistä” tyypeistä ja että saivartelu on ajan hukkaa. Kalan osat varoittavat kuulemma valheellisista kavereista ja tylsistymisestä. Isä sanoi linnun tuovan onnea ja ennustavan häitä. Antero häkeltyi ja muisteli kalareissulla tapaamaansa valkoturkkista kaunotarta.
Ruutin tinan muoto oli vähintäänkin kummajainen. Monimuotoisen ja kauniin valun varjoista piirtyi kynttilän valossa samanaikaisesti magnusti ja mäyräkoira. Hahmojen välissä tina oli kuplinut ja viittasi rahaan. Joku tiesi kertoa, että koiran hahmo viittaa uskollisiin ystäviin tai hännystelijöihin. Rahaa halusivat kaikki.
Lapin ukon tina kupli kauttaaltaan ja osittain jo hauraana hajosi epäonneen. Joku näki hajonneessa tinassa ihmisen hampaita, niinpä kehotimme lapin ukkoa päästämään irti menneestä ja aloittamaan uusi vuosi ”puhtaalta pöydältä”. Maalarin tina hajosi palasiksi, joten sen on kerättävä uuden vuoden onnellisuus monista pienistä asioista. Kun katsoi suurimman tinan heittämää varjoa, se muistutti Metsäkukkia. Kukat ennustavat maalarin onneksi miellyttäviä yllätyksiä ja rentoutumista.
Pekan tinat kiertyivät eräänlaisena kruununa ison myyrälauman ympärille. Kruunu lupaa suurta menestystä työssä, eikä Pekalla ollut mitään sitä vastaan. Runoilijan tinassa näkyi afrikkalainen auringon lasku ja norsut kiersivät kehää ison hautavajoaman ympärillä. Seurue oli yhtä mieltä siitä, että ison nisäkkään, norsun hahmo, ennakoi suuria saavutuksia. Niinpä toivoimme jo alkuvuonna uutta kaunokirjallista julkaisua ja abstrakteja akvarelleja. Suurikokoisia maalauksia näimmekin loppuvuoden näyttelyssä.
Istuimme rakovalkeilla pitkälle uuteen päivään, vuoden ensimmäiseen. Tuijotimme tuleen ja tunsimme karun maan lumouksen. Uuden kynnyksellä ”hidastimme elämää” ja olimme yhtä kauniin, lumen peittämän maiseman kanssa. Taian ja loitsun maa kiehtoi meitä yhä uusiin unelmiin. Oli yö ja raukeina nautimme yhteydestä, samalla haaveilimme jo yksinäisyydestä. Luovan ajattelun pakonomaisesta tilasta. Seuraavana päivänä iltasanomat huutaa : ”Tinaa ei saa enää valaa ja naiset pitää jättää rauhaan!”.