Vanha rouva oli osallistunut mosaiikki talkoisiin. Kaikki alkoi mandalasta, ikivanhasta voimakuviosta. Vatien pohjilla valettiin pyöreitä betonitondoja. Net kuvaa kosmosta. Niitten reunat on rosoiset ja jokainen tondo muotoutuu omanlaiseensa epätäydellisyyteen. Kuin elämä itse, rosoinen ja rouhea.
Sittemmin keramiikan raivoisa paloittelu vie syvemmälle Mandalaan. Se auttaa vanhaa rouvaa jäsentämään kaaosta ja todellisuutta. Syntyy kuvio, jonka punainen lanka on värit. Vierekkäiset värit tuovat esiin toistensa ominaisuuksia, ne hehkuvat tai sammuvat.
Parhaimmillaan kylmä keramiikka herää eloon. Vanha rouva innostuu väreistä ja uppoutuu väripaloihin, eikä huomaa, että on jäänyt yksin talkoisiin.
Pipsa oli kertonut Thaimaan temppeli talkoista. Siellä oli talkoolaiset maksaneet saadakseen raaputtaa talkoilla lehtikultaa temppelin kattoon. Talkoolaisia oli jonoksi asti, aamusta iltaan. Mandalassa ei ollut aneita eikä jonoja.
Talkoiden aikana Pipsan pikkusiskolle syntyi vauva. Pienestä koostaan huolimatta vauva sekoitti koko taidepajan. Mandalat saivat uutta virtaa, heleän vihreitä vauvan tuoksuisia sävyjä, herttaisia kuvioita ja kuullakaita kevään sointuja. Tunnelma oli vaalean punaista pumpulia.
Toisena päivänä pajaan tuli vauvan sijasta äiti, joka syötön välissä suunnitteli niin herkän mosaiikin kuin vain keramiikasta voi. Uinuvan kukan, kätketyn kevään. Vanha rouva oli tohkeissaan. Sen mielestä vauva on ehdottomasti parempi taidepajassa kuin täydessä turistiluokan lentokoneessa, suoralla lennolla Oulusta Kanarian saarille.
Pekka on toiminnan mies eikä se tykkää, että talkoissa vältellään laastiämpäreiden pesuja. Vaikka ei talkoisiin tullutkaan.
Kerran kesällä Pekka oli saanut hilla reissulla tosikon maineen. Se odotti marjahenkilöitä pitkälle iltaan, kun net palasivat toista kautta kotiin. Antero oli sillä välin vapautuneesti leikkinyt ”kissaa ja hiirtä” markilla. Se oli saalistanut pesuhuoneen viemäristä päästäisen. Kaikki ylistivät Anteroa, vaikka Pekka oli väittänyt saalista lapin ukon laastaritupoksi. Lopun iltaa Pekka vain mulkoili muita.
Antero on romanttinen haaveilija eikä pane paljon painoa pajan säännöille. ”Säännöt on rikottavaksi”, se sanoo ja kaahaa betonipölyssä jääkaapille. Vanha rouvakin kiiruhtaa kupille. Se talkoilee mielellään ruokapalkalla.
Seuraavana yönä vanha rouva näkee ahdistavaa unta. Unessa se on siirtynyt mosaiikki talkoista valmistamaan yksityisnäyttelyä gallerian ja taidemuseon väliseen tilaan. Tilavuokran se on maksanut saamallaan apurahalla.
Kukaan ei osaa laskea taiteilijan palkkaa, joten se on hätäpäissään lupautunut töihin ruokapalkalla. Vaikka se tietää taiteilijavetoisen palkkatason suhteutettuna koulutukseen ja kokemukseen. Kunnallisen nuorten minimipalkan ja akavan erityiskoulutettujen asiatuntijapalkkiot. Keskiarvot ja keskiansiot. Mutta unessa se ei muista yhtäkään summittaista summaa ja musta aukko sen työskentelytilassa suurenee. Sitten kuraattori ilmoittaa, ettei mikään taho eikä kukaan ole budjetoinut rahaa ruokaan.
Vanha rouva romahtaa. Sen on saatava ruokaa. Onneksi se herää viime hetkellä omaan ulinaansa. Tuskan hikeä pyyhkien se kiiruhtaa jääkaapille ja pakkaa eväät mandala - pajaan. Se odottaa jo päivän pitenemistä ja päättää ensi kesänä lähteä jatulintarhoille Turun saaristoon.