Kirjanpitäjä on sanonut, ettei verokarhulta saa apurahaa. Vanha rouva hakeekin apua Jytkystä.
Jytky on valtion hallinnoima taiteen edistämiskeskus, josta artisti voi hakea rahaa päästäkseen töi-hin. Vanharouva on kyllästynyt tekemään uusia temppuja, mutta se herkistyy vuosittain apuraha-hakukierroksella ottamaan uusia riskejä, omaksumaan yllätyksellisiä toimintatapoja ja olemaan kiinnostava sekä alueellisesti että valtakunnallisesti. Kansainvälisesti se rohkaisee töillään laajem-paan keskusteluun taiteesta ja taiteen ymmärtämisestä. Se on taiteellisesti vakuuttava omassa gen-ressään ja ottaa reippaita riskejä.
Pinon päällimmäisenä on vielä pari teosehdotukseen perustuvaa työnhakua. Perinteiseen tapaan vanha rouva hakee ideoita luontopoluilta ja koirapuistoista. Pipsa on väitellyt taidetohtoriksi ja sanoo, että asiat varioituvat koko ajan. Ettei liikettä saa pysäyttää. Niimpä vanha rouva jatkaa ravia sy-vemmälle metsään ja miettii aivan uudenlaisia jekkuja. Se haluaa olla taiteellisesti tinkimätön ja haastaa ammatillisen kehityksen työskentelyssään. Sen lisäksi työskentely tulee olla suunniteltua ja hyvin toteutettavissa olevaa. Työsuunnitelman taiteellinen idea tulisikin olla selkeä ja vahva jo ennen työn varsinaista alkua.
Dialogi kasvaa joka suuntaan ja kuluu toinenkin kuukausi.
Vihdoin vanha rouva viimeistelee viimeisiä hakuja ja pyyhkäisee helpottuneena ”lähetä” näppäintä. Vanha rouva muistaa, miten se menneinä vuosina olisi tässä vaiheessa vielä nuoleskellut kieli ki-peänä ykkösluokan postimerkkejä hakemuskuoriin. Puhumattakaan sekaisin menneestä dia kuva-laatikon uudelleen järjestelyistä: Kilpaa kiinni menevien postin ovien kanssa.
Huojentuneena ja pari kiloja kevyempänä vanha rouva torkahtaa siltä istumalta. Ensi unekseen se saakin hyviä uutisia. Tällä kertaa napsahtaa myönteinen päätös.
Tanhupallo voittaa! Karvamato ja Louhitie tulevat taaempana. Sitten Louhitie alkaa raivokkaasti repiä vanhaa rouvaa hihnasta. Vanhan rouvan pitää näytellä nuorta, epäonnista punavankia ja uida koiraa hyhmäisissä Iijoen latvavesissä. Hengensä kaupalla.
Louhitie käyttää asemansa suomaa valtaa kahden keskiseen uhkailuun. Se vihjailee pitävänsä huo-len siitä, ettei vanha rouva saa koskaan apurahaa, jos kertoo kaltoinkohtelusta. ”Karmeaa huolenpi-toa”, ajattelee vanha rouva ja sen kurkkua kuivaa. Se miettii kauhulla, kumpaa myöhemmissä vai-heissa uskotaan. Sana vastaan sana ja valkoiset valheet ovat draaman peruskauraa.
Tanhupallo purskahtaa itkuun. Se tahtoo kotiin ja huutaa Ukkia apuun. Ukki ei kuule, se laulaa täy-sillä Pum - Pumia Lissabonissa euroviisujen lämmittelybändissä.
Puolialastomat uroot kantavat näyttävästi Saaran areenalle. Saara on näyttämöllä ylös-alaisin ja Monsterit pääsevät vauhtiin. Kansa ulvoo. Graalin malja kouhuu runsaana yli laitojen. Sakea usva leviää kaikkialle katsomoon. Hysteerinen hurmio on valloillaan.
Suvantopaikoilla Ailu joikaa komeassa Elvis-tukassaan Ivalon maatalousnäyttelyssä. Lapissakin jorataan. Ailu on voittanut ”Hyppy huipulle” Kykyjen etsintäkilpailussa Rovaniemellä ja on hyvin suosittu. Se sekoittaa rohkeasti poppia ja joikua. Joiku syntyy uudestaan ja hurmaa nuorison.
Vanha rouva herää, kun Ailun ja Paroni Paakkunaisen yhteiskonsertti huipentuu esitykseen ”Muis-toja Suonikylästä”. Painajainen, joka onnekkaasti sai myönteisiäkin kehityskulkuja, loppuu ja alkaa uusi. Palkaton työviikko. Onneksi vahva keväinen valo antaa uutta puhtia arkeen ja empatiaa tule-vaisuuteen. Taaksepäinkään ei enää haluta palata.