Ydinvoimalat ja uraani ovat mieltä kiihdyttäviä aiheita ja kytkeytyvät toisiinsa sillä tavalla, että ensinmainittu käyttää lähtöaineena jälkimmäistä. Usein puhutaan polttoaineesta, mutta termi on sikäli huono, että palaminen on kemiallinen reaktio, jossa aine yhtyy happeen ja ydinreaktio fysikaalinen ilmiö, jossa ainetta muuttuu energiaksi. Vapautuva energiamäärä on ainemäärään nähden valtava. Jos yhden suomalaisen keskimäärin vuodessa käyttämä sähkö tuotetaan hiilellä, sitä kuluu monta tonnia, jos öljyllä, sitä tarvitaan tuhansia litroja ja puuta käyttävässä voimalassa siihen menee ainakin kymmeniä kuutiometrejä haketta. Ydinvoimalassa tuo sähkö syntyy suunnilleen yhdellä parin cm:n läpimittaisella uraanipelletillä.
Houkutus ydinvoiman käyttöön on siis suuri. Erityisen halpaa ydinsähkö ei kuitenkaan ole, sillä rakentamiskustannukset ovat valtavat ja osin vielä tuntemattomat voimalan lopettamiskustannukset varmasti suuret. Suuri houkutus johtaa kuitenkin helposti ylioptimistisiin riskiarvioihin. Jos tapahtuu täysimittainen onnettomuus, jossa reaktio hidastusjärjestelmän pettäessä ylikiihtyy, on todella piru irti. Vaikka tavallinen ydinvoimala ei voikaan pommin tavoin räjähtää ja synnyttää suurta painevaikutusta, säteilyä saadaan aika nopeasti kuolemaan johtavia määriä kilometrienkin etäisyydellä ja hyvin laaja alue saastuu elinkelvottomaksi. Syövät lisääntyvät kovasti. Pinta-alaltaan pienien runsaan väestön maiden Euroopassa se johtaisi tarpeeseen tyhjentää jopa kokonaisia valtioita ihmisistä.
Teknisten vikojen ja inhimillisten erehdysten lisäksi on nykyään huomioitava terrorismin uhka. Eräät tunnetut alan järjestöthän koko ajan miettivät keinoja aiheuttaa maksimaalista tuhoa vihaamilleen länsimaille. Irti ryöstäytynyttä ydinvoimalaa tehokkaampaa ei juuri ole. Jos asian valmistelu on edes yhtä pitkäjänteistä kuin World Trade Centerin iskuissa, voidaan homma hoitaa järjestämällä ydinvoimainsinööreiksi kouluttautunut viides kolonna voimalan sisään.
Onnettomuuden mahdollisuutta väitetään minimaaliseksi, mutta talousmiehet tätä tuskin itsekään uskovat, sillä mikään vauutusyhtiö ei suostu antamaan vakuutusta, joka kattaisi enempää kuin joitakin promilleja täyden onnettomuuden kastannuksista. Suomessa ydinvoimaloilla on oltava vakuutuksia satoja miljoonia, mutta jo Japanin osittaisten voimalakatastrofien korjaamisen kustannusarvio on satoja miljardeja euroja. Sinänsä loppu vastuu on voimalayhtiöillä, mutta käytännössä niillä ei ole mahdollisuutta kantaa sitä lainkaan. Muodollisestikin ne vapautuvat vastuusta, jos tuhon voidaan katsoa johtuvan luonteeltaan poikkeuksellisesta luonnonmullistuksesta.
Monissa pienissä asioissa turvallisuusmääräykset ovat jatkuvasti tiukentuneet, mutta suurissa toimitaan uhkapelurihengessä. Vakuutusyhtiöt mielellään korostavat vakuuttavansa melkein kaikkea ja 1960-luvulla kohuttiin siitä, että eräät filmitähdet olivat vakuuttaneet rintansa. Nämäkään yhtiöt eivät vakuutusmatemaatikkojensa neuvosta usakaltaudu vähääkään kattavampaan ydinvoimaloiden vakuuttamiseen, vaikka vakuutusmaksut toisivat hurjasti rahaa. Hiemankin pahempi möhläys veisi yhtiöt konkurssiin ja korvaukset jäisivät maksamatta. Piitäisi se nyt kaikkien ymmärtää, että turvallista ei ole energiantuotto, joka yhdistetyssä onnettomuuden todennäköisyys-ja tuhoisuusvertailussa sijoittuu tissien rupsahtamisen huonommalle puolelle.