Kolumni

Kom­mu­nis­ti­opet­ta­ja Risto Hurs­kai­nen uskoi va­paa­seen kas­va­tuk­seen – hu­vit­ta­va tapa sei­sot­taa op­pi­lai­ta kes­kel­lä seinää

-

Risto Hurskainen, luokanopettaja, Koillissanomien entinen pakinoitsija. Pyöreät lasit, parta ja harmaa villapaita, jonka rintamuksessa kiersi nauha kuurankukkia. Jaloissa ruskeat suorat housut. Opetti Nilon alakoulussa viidennen ja kuudennen luokan.

Neuvostoliittolaiselta tiedemieheltä näyttänyt Risto Hurskainen oli melko erikoinen ja samalla mainio persoona Nilon ala-asteen opettajakunnassa. Hurskaisen mielenlaatua ymmärtääkseen on otettava esille kuusamolainen Pasi Saapunki, joka oli ymmärtääkseni Hurskaisen entinen oppilas. Hänestä tuli yhdistetyn huippumies, Suomen mestari, Calgaryn olympiaurheilija ja Val di Fiemmen MM-kisaaja. Kun Saapunki oli jälleen menestynyt joissain kisoissa, Hurskainen kirjoitti sen olevan marxilais-leniniläisen koulukasvatuksen ansiota.

Kuten parhaassa huumorissa aina, tokaisussa oli vähintään siteeksi totta. Me oppilaat elimme siinä käsityksessä, että Hurskainen oli kommunisti. En kuitenkaan muista aatteen näkyneen ainakaan minään aivopesuna, pikemminkin joissain yksityiskohdissa. Samalla kun Neuvostoliitto veti viimeisiään, lauloimme musiikin tunnilla Kulkukauppiasta ja muita venäläisiä lauluja polkuharmoonin säestyksellä. Hurskaisella oli myös kolmen kuukauden ajan sijainen, kun hän poimi Nicaraguassa kahvinpapuja kolhoosien parhaiden perinteiden mukaan ilman palkkaa.

Risto uskoi vapaahkoon kasvatukseen. Menetelmä osoittautui tehokkaaksi: Lukuaineiden keskiarvo romahti Vappu Palosaaren (1.-4-luokka) jäljiltä numerolla. Täysin kuritta emme kuitenkaan koulua käyneet. Ristolla oli omintakeinen tapa seisottaa hälisijöitä keskellä seinää. Nurkkaan laittamista laki ei salli, hän muistutti. Samalla Hurskainen oli kuitenkin tosi mukava: Kannusti kaikenlaiseen luovaan toimintaan, kuten esitysten tekemiseen koulun juhliin ja tunnilla.

Liekö Hurskainen ollut myös ateisti, kun uskontoa meille opetti Maila Pöyliö, eikä siitä aina hyvä heilunut. Pöyliö oli vanhan liiton täti, jonka tunnille me Hurskaisen luokkana sovimme huonosti kuin humalainen seuroihin. Kiitos ja anteeksi hulinoista Maila Pöyliö, Koillissanomien joulu- ja juhannusrunoilija.

Risto taisi olla jonkin sortin toisinajattelija opettajakunnassa. Koulussa pidettiin itsenäisyyspäivän juhla, jossa kaikki lauloivat maakuntalaulu Kymmenen virran maa seisten - paitsi Risto, joka istui liikuntasalin mäntylattialla. Tapaus palasi mieleeni vuosia myöhemmin opiskeluaikojen Jyväskylässä. Olimme kavereideni Tumpin ja Tuikan kanssa jostain syystä tilaisuudessa, jonka lopuksi laulettiin Keski-Suomen kotiseutulaulu. Minä olen Kuusamosta, Tumppi Keski-Pohjanmaalta ja Tuikka Lapista. Päätimme, että tätä ei muuten seistä. Istuimme jakkaralla kaikki säkeistöt, koko muu sali tuijotti. Ymmärsin olevani entinen Riston oppilas. Pitää tehdä kuten oikeaksi näkee.