Alakerta | Riina Puurunen / riina.puurunen@koillissanomat.fi
Brittikoomikko Lenny Harry on muuttunut mies. Oltuaan kenialaisessa Kiberan slummissa viikon hän sanoo olleensa helvetissä. Minulle riitti dokumentin näkeminen. Käsitykseni kurjuudesta, köyhyydestä ja epätoivosta on muuttunut.
Lenny Harry osallistui BBC:n kaksiosaiseen dokumenttisarjaan, jossa neljä brittijulkkista muutti asumaan Kiberan slummiin Keniassa.
Viikko slummissa 16-vuotiaan pojan ja hänen orpojen sisarustensa kanssa mursi miehen. Harry itki lopulta lohdutonta itkua avustustyöntekijää vasten ja rukoili tätä etsimään lapsille sellaisen paikan asua, jossa uloste ei valu lattialla pimeässä löyhkässä nukkuvien lasten jalkoihin.
Hiljaa epätoivoista elämäänsä elävien lasten kohtalo repi sielua ja aiheutti silminnähden isolle miehelle fyysistä kipua.
Moni meistä luulee tietävänsä mitä kurjuus, köyhyys ja epätoivo ovat. Loppujen lopuksi me emme tiedä mitään. Emme edes halua tietää millaisissa oloissa ja epätoivossa miljoonat ihmiset maailmassa elävät. Slummissa elävistä ihmisistä tehdään vain vähän dokumenttielokuvia, koska ei niitä haluta nähdä. Niitä ei yksinkertaisesti voi kestää. Oikeastaan ei ole oikeuttakaan kestää ja jäädä välinpitämättömäksi. Jokaisen pitäisi tuntea myötätuntoa.
Se miten Lenny Harry murtui lasten kohtalon lohduttomuuden edessä, rikkoi dokumenttiin osallistumisen sääntöjä ja osti lapsille uuden kodin, on inhimillistä. Niin täytyy tapahtua. Auttaminen on inhimillistä. Välinpitämättömyys on epäinhimillistä.
Tänään perjantaina vietetään nenäpäivää. Punaiseen nenään voi pukeutua siksi, että on mukava kun voi auttaa vaikka maailma onkin kohtuuton. Tunne siitä, että on auttanut edes vähän helpottaa, ei omatuntoa, vaan kestämään. Ei epäoikeudenmukaisuuteen suhtautuminen ole omantunnonkysymys, siinä on kysymys ihmisyydestä ja inhimillisyydestä.
Famous, Rich and in the Slums (Kuuluisa, rikas ja slummissa) ohjelma on osa BBC:n Nenäpäivä-hyväntekeväisyysprojektia viime vuodelta. Suomessa se nähtiin Avalla tällä viikolla.
Riina Puurunen