Tapasin viime viikolla Kuusamon Näyttämön Esa Tikkasen. Juttu oli keskiviikon lehdessä. Tikkanen on käsikirjoittanut monologin Reino Rinteen teksteistä. Tikkasen mielestä kaikkien kuusamolaisten pitäisi lukea Reino Rinteen kirjoja. Samaa mieltä.
Enpä äkkiä keksi parempaa tapaa juhlia Kuusamon 150-vuotisjuhlaa kuin Kuusamon luonnon kerran pelastaneen kirjoittajan ajatusten kuunteleminen.
Samalla täytyy myöntää, että en ole oikein juhlatuulella. Kuusamo, joka on paljon velkaa koskisoturilleen, ei näytä ymmärtävän omaa arvoaan. Kerran saavutettu järjen voitto on vaarassa vesittyä. Varkaita on taas liikkeellä.
Myllykoskella Kitkajoen kuohuja katsellessa tulin ajatelleeksi mitä olisi Kuusamo ilman vapaita koskia, Oulangan kansallispuistoa, luontokaupunki-imagoa ja luontomatkailua. Mitä jo Reino Rinne ei olisi terävällä kynällä, edelläkävijän visioilla ja mitään pelkäämättä puolustanut voimayhtiöiden sammoksi ajautumassa ollutta Kuusamon luontoa?
Kuusamo olisi Kemijärvi ja Salla, vain varjo nykyisestä loistostaan.
Kuusamossa on edelleenkin ovi raollaan kaivosteollisuuden tulla. Luojan kiitos koskisoturi ei ole näkemässä miten täällä hänen perintöään vaalitaan. Hän olisi niin pettynyt.
Puhdasta vettä puolustaessaan Rinne varoitti siitä miten peruuttamattomasti ja ennakoimattomasti kaivostoiminta vaikuttaa luontoon. Niin kauan kuin kaivoksen avaamisen mahdollisuus on edes teoriassa olemassa, Kuusamon arvokkain omaisuus ei ole turvassa.
Reino Rinteen taistelu johti koskiensuojelulakiin. Laki on selkeä kannanotto.
Pää pois oven välistä ja ovi kiinni! Nyt pitää päättää puolustaako sitä mistä Kuusamo on kasvanut ja elää jatkossakin vai ei.
Kuusamo kiemurtelee kaivosasian kanssa kuin yrittäisi miellyttää kaikkia, tahtoisi kaivokset ja puhtaan luonnon, mutta kun molempia ei voi saada.
Kaivosten puolustaminen työpaikkojen nimissä on sama kun räjäyttäisi pankin, kun ei jaksa odottaa talletuskorkojen kertymistä.
Luonnon ja taloudellisen kasvun tavoittelun yhteensovittamisen Reino Rinne tiivisti mietelauseeseen ”Älä varasta - tulevaisuudelta”.
Me elämme nyt sitä tulevaisuutta, jota Rinne tarkoitti. Nyt on meidän vuoro päättää olla varastamatta.