Suomessa on 187 888 yli viiden aarin suuruista järveä, joista noin 56 000 on pinta-alaltaan yli hehtaarin. Sisävesiltä saatiin vuonna 2006 kaikkiaan 4,5 miljoonaa kiloa kalaa. Vuonna 2009 sisävesiltä ammattikalastettiin 3,9 miljoonaa kiloa kalaa, jonka arvo on noin 6 miljoonaa euroa. Merialueilta ammattikalastettiin 117 miljoonaa kiloa, jonka arvo oli runsaat 24,8 miljoonaa euroa.
Kalaa Suomessa siis kalastetaan ruokapöytään ja mahdollisuuksia kalastukselle on paljon.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tilastoista voi lukea edelleen, että vapaa-ajan kalastajat saivat sisävesiltä saalista vuonna 2008 kaikkiaan noin 25 miljoonaa kiloa. Merialueilta saalis oli 7,7 miljoonaa kiloa. Yhteensä vapaa-ajan kalastajat saivat siis noin 32,8 miljoonan kilon saaliin.
Ei kotitarvekalastus ole siis mihinkään kuollut. Suomessa on kaikkiaan kalastajia vajaat 1,8 miljoonaa, joista Pohjanmaalla kalasti 167 000, Kainuussa 236 000 ja Lapissa 164 000. Kun Lapin väkiluku oli vuoden 2010 lopussa 183 456 henkilöä ja Kainuussa 82 073, voidaan todeta, että myös kalastusmatkailu on voimakasta.
Sitten tullaankin mielenkiintoiseen tilanteeseen. Kalan tuottajahinta on polkenut paikallaan. Kirjolohen tuottajahinta on ”noussut” vuoden 2001 2,80 eurosta vuoden 2009 2,10 euroon. Muikun tuottajahinta on noussut samassa ajassa 1,27 eurosta 1,78 euroon. Kuluttajahinta. No jokainen tietää minkä hintaista kotimainen kala tiskillä on.
Suomalainen söi kotimaista kalaa vuonna 1999 noin 6,1 kiloa per henkilö. Vuonna 2009 kulutus oli 4,5 kiloa. Kirjolohta syötiin 1999 peräti 1,6 kiloa henkeä kohden, mutta vuonna 2009 enää 1,2 kiloa. Muikun osalta kulutuslukemat ovat 700 grammaa ja 600 grammaa.
Mutta mitä tapahtuikaan kalan tuonnille. Vuonna 1999 tuontikalaa kului yhden ihmisen tuokapöydässä 6,4 kiloa, mutta 2009 jo 11,2 kiloa. Kasvatetun lohen osuus on noussut 1 kilosta 3,2 kiloon.
Norjassa kalankasvatus on valtava bisnes. Vuonoissa on kymmenmetrisiä verkkoaltaita toinen toisensa vieressä. Ruokkiminen on järjestetty automaateilla ja käsittely liukuhihnalla. Kasvatusaltaat ovat myös jonkinasteinen ympäristöongelma pohjaan laskeutuvien ravinteiden ja käytettyjen lääkkeiden takia.
Norjan ohella Suomeen tuodaan paljon kalaa myös Aasiasta. ”Tuore” tonnikala ei ole enää mikään harvinaisuus kalatiskillä.
Miksi suomalainen syö ulkomaista kalaa, vaikka kotimaistakin olisi tarjolla. Syitä on kaksi: ruoto ja hinta.
Suomalainen pelkää kalan ruotoa, ei osaa käsitellä ja perata kalaa kuten perusposiolainen osaa. Ruodoton aasialaiskala menee siksi kaupaksi.
Hinta maailmalta tuodulla kalalla on myös vain osa kotimaisesta. Hinta askarruttaakin, kun vertaa tuottajahintaa ja myyntihintaa. Kauppa valitteli tes-sovinnon yhteydessä sinällään pienten palkankorotusten kalleutta ja varoitti maaseutukauppojen kaatumisesta. Kauppa tuntui olevan kertakaikkisen kannattamatonta puuhaa.
Onko siis kotimaisen kalan kaupassa välikäsiä vai pitäisikö muikku kierrättää Kiinan kautta, että saisimme sitä ruokapöytään.
Kuusamoon valmistuvalla Kalatalolla on muitakin haasteita kuin kalan saalistus.