Alakerta | Erkki Ahola / erkki.ahola@koillissanomat.fi
Urheilumiehenä tervehdin ilolla pääministeri Juha Sipilän johtaman, vasta aloittaman hallituksen haluja lisätä koululiikuntaa peruskouluissa siten, että sitä olisi tunti päivässä.
Tiedän, että tämä aiheuttaa keskustelua koulupiireissä. Kaikki eivät varmastikaan liputa liikuntatuntien lisäämisen puolesta. Eri oppiaineiden opettajat haluavat tietystikin, että heidän opettamansa oppiaineen määrä säilyisi ja että myös sitä lisättäisiin.
Liikuntatuntien lisäämisessä hallituksella on huoli lasten ja nuorten huonontuneesta kunnosta ja lihomisesta, joka loppupeleissä myöhemmin tulee kansanterveydelle todella kalliiksi. Ja samalla tietystikin myös kansantaloudelle kalliiksi.
Ihmisen fysiologia on sellainen, että keho tarvitsee liikuntaa voidakseen hyvin. Ihminen on siis luotu liikkuvaksi. Ihminen tarvitsee fyysisen ja henkisen kunnon ylläpitämiseksi riittävästi liikuntaa.
Tutkimustulokset kertovat kiistattomasti, että liikunnan harrastaminen parantaa lapsella ja nuorella oppimista koulupäivän aikana. Eli kun lapsella ja nuorella on hyvä kunto, hän jaksaa paremmin opiskella muita oppiaineita!
Helsingin yliopiston tutkimusryhmän tulosten mukaan liikunta ennaltaehkäisee stressiä aikuisten lisäksi myös lapsilla. Tulosten mukaan lasten liikunnan määrän ja stressihormonin välillä on selkeä yhteys.
Väitöskirjan aiheesta muutama vuosi sitten tehnyt Silja Martikainen Helsingin yliopistosta sanoo, että enemmän liikkuvilla lapsilla stressihormonitasot kohosivat jännittävissä tilanteissa vähemmän kuin muilla lapsilla.
Tutkimuksen mukaan vähän liikkuvien lasten stressihormonin määrä puolestaan kohosi huomattavasti sosiaalisesti jännittävissä tilanteissa. Kun fysiologinen stressireaktio on voimakas, tilanne voi olla lapselle kuormittava.
Martikaisen mukaan runsas liikunta ei tarkoita välttämättä jokailtaisia urheilutreenejä, vaan vähempikin riittää. Liikunnan pitäisi olla sellaista, mistä lapsi itse on innostunut.
Yhteiskunnan rakenteiden muuttumisen myötä lapset eivät enää liiku luontaisesti niin kuin ennen, jolloin joka kylässä ja lähes joka talossa oli karjaa. Lapset osallistuivat maatilan töihin. Lisäksi lapset hiihtivät ja juoksivat sekä harrastivat erilaisia pihapelejä.
Vaikka yhteiskunta onkin monessa mielessä mennyt parempaan suuntaan, tässä lasten ja nuorten liikkumattomuudessa on valitettavasti menty huonompaan suuntaan. Korjausliikkeellä onkin tosiaan nyt kiire. Toivottavasti hallitus ja koulumaailma niin sanotusti hiihtävät tässä asiassa samaa latua.
Erkki Ahola
erkki.ahola@koillissanomat.fi