Kolumni

Koulun jou­lu­juh­la

Kymmenisen vuotta sitten olisin tähän aikaan vuodesta jo huokaissut helpotuksesta. Viikkojen tiernapoikien ja seiminäytelmän harjoittelu kulminoituivat koulun joulujuhlaan, joka ei silloin tuntunut kovinkaan erikoiselta tapahtumalta. Nyt tuli mieleen, että olisi mukava käydä vanhalla koululla katsomassa uusien naperoiden esityksiä.

Mutta koulua ei tietenkään enää ole, ala-asteeni lakkautettiin heti seuraavana vuonna kun siirryin ylä-asteelle. Koulun lakkauttamisesta seurasi muun muassa armottoman pitkiä koulumatkoja pienille lapsille.

Kotikunnassani on enää muutama syrjäkylällä toimiva ala-aste. Sulkemisen jälkeen koulun yleensä ostaa matkailuyritys, joka tarjoaa majoitusta tai ohjelmapalveluita yhteistyössä alueen muiden matkailupalveluiden kanssa.

Miksi koulut voidaan lakkauttamisen jälkeen myydä yrityksille, mutta itse koulutusta ei saa muuttaa bisnekseksi?

Ruotsissa vapautettiin koulukilpailu vuonna 1992 palveluseteliperiaatteella, tämä tarkoitti sitä että kuka tahansa saa perustaa vapaakoulun. Oppilaille annettiin palvelusetelit, joilla saa hankkia koulutuksen haluamastaan koulusta, julkisesta tai yksityisestä. Tulokset tulivat kaikille yllätyksenä.

Ryhmä toisensa jälkeen alkoi perustaa oman koulun, joka johti kovaan kilpailuun oppilaista. Kilpailun myötä koulujen taso nousi ja jopa julkiset koulut joutuivat parantamaan opetustaan pitääkseen kiinni oppilaistaan. Näin uudesta järjestelmästä hyötyivät myös vähävaraisempien perheiden lapset.

Viime vuonna yksityisesti johdettuja vapaakouluja oli noin 1200 maan 5600 koulusta, ja niiden ryhmäkoot ovat pieniä, alle 50 oppilaan tasolla. Vapaakouluista noin kaksi kolmasosaa toimii osakeyhtiönä, ja rahat sijoitetaan takaisin koulun toimintaan. Voitot tulevat säästöistä; opettajia on vähemmän mutta heillä on enemmän opetustunteja. Opetuksessa painotetaan opettajan ja oppilaan välistä suoraa kontaktia opettajanpöydän takaa opettamisen sijaan.

Vapaakoulun kustannukset maksaa tilaaja, eli kunta, eivätkä koulut peri lukukausimaksuja. Järjestelmä kuitenkin siirtää vallan poliitikoilta vanhemmille, sillä vanhemmilla on mahdollisuus perustaa uusi koulu, jos kunta sulkee kunnallisen lähikoulun. Yleensä pelkkä uhkaus uuden koulun perustamisesta riittää kuntaa säästämään entisen koulun.

Kilpailu on kaikin puolin järkevä järjestelmä. Se jopa parantaa koulun viihtyvyyttä, koska esimerkiksi vähäinen koulukiusaaminen on merkittävä valtti koululle kilpailussa.

Tällä hetkellä lainsäädäntö tekee uusien koulujen perustamisen Suomessa hyvin vaikeaksi, mutta Ruotsin malli tuo kuitenkin toivoa. Elämä voi muuttua jos lopettaa lottoamisen ja siirtyy suoraan toimintaan.

Sydämettömän jättikoulun tilalle voisi edelleen tuoda kävelymatkan päässä odottavan perinteisen joulujuhlan.

Miksi koulut voidaan lakkauttamisen jälkeen myydä yrityksille, mutta itse koulutusta ei saa muuttaa bisnekseksi?