Muistan tunteen, kun kesää oli vielä jäljellä, mutta lehtiin ilmestyi mainoksia koulutarvikkeista. En olisi halunnut nähdä niitä, koska ne kavalsivat vääjäämättä kesän kaatumisen kohti loppua.
Pian on käsillä taas se aika. Koettakaa kestää lapset ja Kuusamon nuoriso. Kesiä tulee vielä.
Kävin kouluni Nilolla. Ensimmäiset neljä vuotta opetti Vappu Palosaari, joka oli mukava. Vapulla oli lasit, kiharat hiukset ja heleä lauluääni. Itse en osannut laulaa. Päällimmäinen muistoni ala-asteen parista ensimmäisestä vuodesta on, etten tehnyt koulun eteen paljon mitään. Opin lukemaan ennen kouluun lähtöä, ja kun ensimmäisen luokan tärkein asia on lukutaidon oppiminen, niin me istuimme yhden Jarin kanssa takapulpetissa ja luettiin sen aikaa Nakke Nakuttajia.
Joutenolo synnytti vahvan käsityksen, että koulussa ei tarvitse tehdä menestyksen eteen paljon mitään, enkä sitten paljoa tehnytkään. Johtopäätös ei olisi voinut paljoa väärempi olla. Arvatkaapa, olenko mielessäni jälkikäteen kiitellyt asennettani? Nykyisin kun yritän töissä saada selvää ruotsalaisen Aftonbladetin uutisista, muistelen ”kiitollisuudella” yläasteella itse keksimääni kisaa, jossa voittaja oli se, jonka ruotsin tehtäväkirja pysyi pisimpään puhtaana. Pärjäsin siinä aika hyvin.
Ala-asteella en pitänyt nokkahuilun soitosta ja ”mulista”. Nokkahuilusta lähtee ruma ääni, enkä saanut siitä ulos oikeassa sävelessä edes sitä rumaa ääntä. Muli eli musiikkiliikunta oli kai jonkinlaista rytmistä voimistelua, joka oli lienee ängetty opetussuunnitelmaan jossain virastossa. Mulissa opettaja löi tamburiinia ja meidän piti osata hypätä oikeassa kohdassa ilmaan. Se oli sekä nöyryyttävää että hanurista. Kuuleman mukaan mulilla ei enää ainakaan Torangin alakoulussa ole viime vuosina oppilaita kiusattu. Toisin kuin ruotsin kielen taitoa, olen selvinnyt nelikymppiseksi mainiosti ilman mulia. Eikä ole kysytty myöskään nokkahuiluorkesteriin.
Vappu Palosaaren jälkeen opettaja vaihtui Risto Hurskaiseksi. Jonkin sortin vakaumuksellisena kommunistina Risto uskoi vapaahkoon kasvatukseen ja me pojat hypimme seinillä. Keskiarvo laski viitos- ja kuutosluokan aikana melkein numerolla. Hurskainen oli mainio persoona ja kirjoitti toimensa ohessa outoja mutta huvittavia kolumneja Koillissanomiin. Kun pääsin kutoselta, hän kirjoitti liittyvänsä luokkamme jäljiltä Kuulonhuoltoliittoon.