Alakerta | Vappu Jaakkola / toimitus@koillissanomat.fi
Koulu alkaa.
Siinä kaksi kauhistuttavaa sanaa, jotka kuuluvat yhä useammin ystävieni suusta. Ja myös omastani, yleensä epätoivoisella äänellä tekoitkun säestämänä. Ei vielä, ajattelen kesän hetket mielessä vilisten.
Kesälomalla sana ’koulu’ on ehdottomasti kielletty sana. Sen lausuja saa osakseen vihaisia mulkaisuja ja ”Hiljaa!” -huutoja. Mutta nyt viimeisinä päivinä kovin moni ei enää mulkoile tuon lomakirosanan sanonutta. Kaverinikin liittyvät kuoroon. Parahdamme yhdessä epämääräisesti ”Eih!” vahingossa niin kovaan ääneen, että meitä tuijotetaan.
Oman kouluunpaluukauhuni takana on ahdistava tunne jonkin päättymisestä. Pitkään nukkumisen hyvästelin jo viime viikolla näiden kesätöiden alkaessa, mutta muita hyvästeltäviä asioita on vielä ihan liikaa. Vapaudentunne, muualle opiskelemaan muuttavat kaverit, nautinnollinen laiskottelu ilman stressiä läksyistä tai kokeista, rahojen tuhlaus vain vaatteisiin ja jäätelöön (eikä lukiokirjoihin), kesän aurinko... Ja ennen kaikkea kaikki ne kavereiden kanssa vietetyt rennot tai todella hauskat kesäpäivät ja -illat. Tiedän jo etukäteen, että niitä kaipaan kouluvuoden aikana eniten.
Toisaalta, mikä ristiriitaisinta, odotan innolla ensi viikon maanantaita. Aloitan lukion ihan koti-Kuusamossa, eikä se varmaan siksi jännitä niin kovin paljon. Tai no, jännittää, kun alan miettiä kaikkea sitä uutta.
Uudet kouluaineet, koulukirjat, lukujärjestykset, oppituntien kestot ja opettajat. Uudet luokat, pöydät, tuolit (jotka ovat toivottavasti epäpuuduttavia ja selkäystävällisiä) ja käytävät (joihin luultavasti eksyn). Uudet koejärjestelyt, koeviikkohan on melkein tuntematon käsite yläasteelta tulleelle. Uudet koulurutiinitkin pitäisi opetella. Lukiossa tuskin selviää tekemättä vähän töitä, esimerkiksi läksyjä.
Uusien asioiden listalla yksi on kuitenkin ylitse muiden: uudet koulukaverit. Parisataa uutta kasvoa, isosisko, joitakin ennestään tuntemiani tyyppejä ja muut ensimmäisen vuoden aloittavat pikkuiset. Uusiin ihmisiin tutustuminen on yksi kivoimmista asioista, joita tiedän. Niinpä, kuten sanottua, odotan ensi viikkoa ja oikeastaan koko vuotta innolla.
Ehkäpä ensi vuonna tähän aikaan mietin kuluneen kesän hetkiä, jotka vietin lukiosta saamieni ystävien kanssa.