Alakerta | Helena Matila / helena.matila@koillissanomat.fi
Satuin keskiviikko-iltana television ääreen katsomaan dokumenttia. Siinä seurattiin muutaman köyhyysrajan alapuolella elävän englantilaisen lapsiperheen arkea. Harrastuksiin ei ollut rahaa, ruoka ehkä täyttävää, mutta ei niin ravitsevaa, asunnot homeessa eikä kodin lämmitykseen varaa talvikuukausinakaan.
Ohjelma oli koskettava, mutta valitettavasti ei tarvitse mennä Suomen rajojen ulkopuolelle kohdatakseen vastaavia tarinoita.
Köyhyydestä ja eriarvoistumisesta näyttää Suomessa tulleen pysyvä, tai pikemminkin jatkuvasti paheneva ongelma. Samaan aikaan kun yleinen tulotaso on noussut, on lapsiperheiden köyhyys moninkertaistunut.
Lapsiperheiden köyhyys on kolminkertaistunut 15 vuodessa, eikä kehitys näytä menevän parempaan suuntaan.
Yleisintä köyhyys on yksinhuoltajaperheissä, mutta eniten lapsen köyhyysriskiä kasvattaa kuitenkin vanhemman työttömyys.
Jo joka kuudennen lasketaan olevan köyhä tai syrjäytymisvaarassa oleva. Tämä on iso määrä tavallisia suomalaisia. Syrjäytymisellä ja köyhyydellä on monia ikäviä seurauksia, jotka ovat yhteiskunnassa selkeästi havaittavissa. Köyhyys jo itsessään aiheuttaa lukuisia sosiaali- ja terveysongelmia.
Köyhä lapsuus on riski lapsen kasvulle ja hyvinvoinnille. Köyhyys voi vaikuttaa muun muassa terveys- ja hyvinvointikäyttäytymiseen sekä lapsen ja hänen vanhempiensa mielenterveyteen.
Köyhyys aiheuttaa lapselle häpeää ja ulkopuolisuuden tunteita. Kun perheen käytettävissä olevat tulot ovat niukat, jää lapsi helposti ulkopuoliseksi kaveripiirin kulutus- ja harrastustottumuksista. Ilman kauden hittilelua jääminen voi tarkoittaa lapselle mahdottomuutta osallistua kavereiden leikkeihin, serkulta peritty vanha takki aiheuttaa häpeää välitunneilla ja luokkaretken rahoittamisen ajatteleminen unettomia öitä.
Erityisesti nuorten perheiden elämään kasaantuu paljon asumiseen, työhön ja toimeentuloon liittyviä ongelmia, eivätkä jatkuvan sentinvenyttämisen uuvuttamat vanhemmat välttämättä jaksa keskittyä perhe-elämään niin paljon, kuin lapset toivoisivat. Kun lapsen kotoaan saamat taloudelliset eväät ovat niukat, jatkuu lapsena koettu köyhyys helposti vielä aikuisuudessakin.
Väliin tuntuu, että politiikalla ajetaan ainoastaan kovaäänisten, vahvojen sekä hyväosaisten etuja. Jos et jaksa tai kykene huutamaan etujesi perään, ei sitä kukaan muukaan tee. Vähempiosaisista huolehtiminen ontuu pahemman kerran.
Helena Matila