Kesällä kerran puurtaa nuorisojoukko hakkuuaukion reunalla alkukesän helteessä. Taimilaatikko hiertää tottumattoman olkapäitä. Talven jäljiltä valkoista niskaa kirveltää hien ja auringon yhteisrintama. Armotonta työtä tottumattomille.
Joukossa on yksi, jota vanha kansa luonnehtii sanoilla vankka poika. Paita höyryää märkänä hänelläkin, mutta työ rullaa joutuisasti. Puuntaimia hän polkee maahan siihen tahtiin, että hitaampia ärsyttää. Rauhoituhan vähän, joku tokaisee.
Tilipäivänä pussi on puolta paksumpi kuin muilla.
Tälle kaverille on helppo kuvitella sarkapuku päälle, saappaat jalkaan ja heittää hänet Kalle Päätalon kaveriksi nuoruuden savotoille. Resuamaan jätkäporukan mukana tukinuitossa, puurtamaan lumisessa pöllimetässä.
Tilipäivänä työmaan ”kymppi”, työnjohtaja, nostaa katseensa papereista. Mikä mies se tämmöisen määrän on hojeltanut puita nurin.
Siinä on eturivin työmies, joka pitää akkansa ja mukulansa leivän syrjässä kiinni, aikalaiset sanoisivat ihailevasti.
Uuden vuosituhannen kuningasjätkä on vaikeuksissa. Peruskoulu tuli joten kuten kitkuteltua loppuun, mutta siihen opintie tökkäsi kuin tukkisumaan. Puunistutusta riittää vain muutamaksi kuukaudeksi vuodessa, eikä aina sitäkään.
Jätkä pyörittää karvanoppa-Corollaansa maalikylän pinnassa. Keskustasta marketeille, marketeilta keskustaan. Corollan jättämästä mustasta vanasta voi lukea kuningasjätkän turhautumisen. Riski mies parhaassa iässä, vaan mihin sitä voimansa käyttäisi. Tyhjän parkkipaikan reunalla hän vetää sätkää kohtalontoverinsa kanssa. Mitähän sitä tekisi ensi viikonloppuna?
Miten siitä semmoinen tyhjäntoimittaja tuli, kotikylällä kuiskitaan. Mies on puolessa välissä kolmattakymmentä ja vielä vökälehtää vanhempiensa nurkissa.
Kuningasjätkä pesee, vahaa ja puunaa Corollaansa kotitalonsa pihamaalla. Tuommoisen siivon teit. Etkö muuta tekemistä keksinyt, huokaisee ohi käppäilevä vanhaisäntä pojalleen.
Jätkän ärtymys saavuttaa lakipisteensä, kun tiellä lipuu äänettömästi uutuuttaan hohtava Mersun lippulaiva. Ratista jätkä huomaa koulukaverinsa, joka on saapunut kesälomallaan vanhoja kotikontuja katsastamaan. Tuokin rillipää-kuikelo! Millä perhanan lihaksilla se tuommoisen on hommannut.
Jätkän päässä pyörähtää epämääräinen koulumuisto yläasteajoilta. Hikipinkoa ja opettajien suosikkipojua tuli silloin tällöin härnättyä ja kopisteltua välituntien ratoksi.
Kuningasjätkä ei seuraa lehtiä, ei katso televisiota, eikä kuuntele radiosta uutisia. Media on jätkän mielestä samasta puusta veistettyä paskaa kuin poliitikot. Kuningasjätkä ei koskaan äänestä vaaleissa.
Paitsi tänä keväänä.