Alakerta |Helena Matila / helena.matila@koillissanomat.fi
Meillä jokaisella on tarve tulla kuulluksi, ymmärretyksi ja hyväksytyksi omana itsenämme. Olemmepa sitten minkä näköisiä, kokoisia tai minkälaisilla fyysisillä, sosiaalisilla tai kognitiivisilla ominaisuuksilla varustettuja tahansa. Tarve ystäviin, perheeseen ja omaan kotiin ylittää kaikki rajat.
Eri vammaisryhmiin kuuluvilta kysyttiin Kuusamossa ajatuksia hyvästä elämästä, unelmista ja tällä hetkellä huonosti olevista asioista. Toivottiin ennen kaikkea harrastuksia, ystäviä, perhettä ja työtä. Toiveet jalostettiin elämän aarrekartoiksi, joita esiteltiin toissapäivänä järjestetyssä vammaisfoorumissa.
Erityisen hyvin mieleeni jäi erään naisen esittämä haave päästä vielä joskus laskettelemaan. Ensimmäinen kerta oli ollut mieleenpainuva ja toiveena oli päästä kokemaan laskettelun vauhti uudestaan. Nainen kertoi, kuinka rinnettä alas laskeminen antoi mahdollisuuden unohtaa oma rajallisuutensa hetkeksi. Sai olla kuin kaikki muutkin.
Jokaisella on tasavertainen oikeus unelmiin. On myös oikeus löytää keinoja niiden tavoittelemiseen.
Sosiaalisen verkoston rajallisuus on monella vammaisella esteenä esimerkiksi harrastamiseen. Pitäisi olla kaveri mukana ja tukena. Tässä kohtaa löytyisi tekemistä monelle vapaaehtoiselle.
Vammaisia lapsia ja nuoria katsotaan liian usein heidän diagnoosiensa ja rajoitusten määrittäminä. Kaikki lapsen oikeudet koskevat myös vammaisia lapsia ja nuoria. Kaikilla lapsilla on yhdenvertainen oikeus yhteiseen osallistumiseen ja vaikuttamiseen sekä leikkiin ja harrastamiseen. Kaikki lapset ovat ensisijaisesti lapsia.
Aikuisten velvollisuus on toimia niin, että myös eri tavoin viestivät lapset tulevat kuulluksi ja ymmärretyksi.
Suomessa moni asia on hyvin, mutta töitä on vielä paljon vammaisten ja vammaisten lasten oikeuksien parantamiseksi. Unicefin kansainvälinen vuosiraportti kertoo, etteivät monet raportin suosituksista toteudu täälläkään.
Vammaisille ei esimerkiksi anneta tarpeeksi mahdollisuuksia osallistua omaa elämäänsä koskevaan päätöksentekoon. Syrjintää on edelleen monilla elämänalueilla.
Raportin mukaan sosiaali- ja terveyspalveluissa on niin suuria puutteita, että vammaisten lasten perheet joutuvat tekemään itsestään lastensuojeluilmoituksia saadakseen heille lakisääteisesti kuuluvaa tukea. Monen peruskoulunsa päättävän vammaisen nuoren annetaan ymmärtää, että on vain tiettyjä vammaisille sopivia opiskelupaikkoja ja ammatteja.
Vammainen nuori voi pärjätä elämässä siinä missä muutkin. Siihen vaaditaan kuitenkin taistelutahtoa. Olennaista olisi ymmärtää, ettei pärjäämisen pitäisi olla niin vaikeaa. Vammaisille lapsille ja nuorille kuuluu samat oikeudet ja mahdollisuudet kuin muillekin. Ei niistä pitäisi tarvita taistella.
Helena Matila