Euroviisut ja jääkiekon MM sattuvat mahtavasti päällekkäin. Näissä mittelöissä mitataan mihin me suomalaiset kansana pystymme - henkisesti.
Jos samanlaisella latauksella puskettaisiin Suomen taloutta parempaan jamaan, homma olisi jo hoidossa, mutta koska matkapuhelimessa ei enää lue Nokia, peli on pelattu.
Onneksi jääkiekon maailmanmestaruus onnistutaan voittamaan silloin tällöin ja euroviisutkin on todistettavasti pystytty voittamaan kerran. Kannattaa siis jatkaa pelaamista.
Euroviisuissa kokonaista kansakuntaa edustaa yhdessä valittu yksi artisti-parka, jonka menestymismahdollisuuksista ollaan varmoja ja menestykseen uskotaan porukalla kunnes semifinaalin tulos on selvillä.
Pudottuaan ensimmäisessä semifinaalissa Sandhja kirosi, ei siksi että hävisi vaan siksi kun itketti niin paljon, ja sanoi, että näin tämän juuri piti mennä. Eikä pitänyt! Me haluttiin finaaliin!
Häviön hetkellä jalo suomalainen uskoo ansainneensa tappion. Ehkä sen ajatuksen kanssa on helpompi elää.
Ruotsalaiset, joita ilman suomalaisuudesta ei voi puhua, osaavat viisut. Kohtuullisen moni finaalilähetyksen euroviisuista on ruotsalaisten tekemä. Suomalaisena me paheksumme tätä suuresti. Mikä edustuskappale se sellainen on, joka ei ole oman maan tyttöjen ja poikien tekemä.
Suomalainen ei edes halua voittaa ruotsalaisten tekemällä kappaleella tai ei ainakaan ei voi tehdä sitä hyvällä omallatunnolla. Hyvä omatunto on suomalaisille tärkeää, varsinkin häviön hetkellä.
Euroviisut on kuitenkin ihan maakuntatason hommaa jääkiekkoon verrattuna. Kokonainen kansakunta nojaa hetken ajan yhteen suomalaiseen jääkiekkojoukkueeseen, koska usko menestykseen on niin vahva.
Siksi en oikein kestä jääkiekkoa. En kestä katsoa siniristilipun kasvoihinsa maalanneen mörököllin pettymystä katsomossa, kun usko maailmanmestaruuteen on menetetty. Tuntuu kovin raskaalta nähdä miten voima pakenee pelaajasta, kun viimeinen erä loppuu ja häviö varmistuu.
Fennomaani J.V. Snellman oli sitä mieltä, että kansakunnan ajattelu on sisäänkirjoitettu yhteiseen kieleen. Oikeassa oli. Tappion hetkellä suomalainen on kuin maansa myynyt.