Eräät lämpimimmistä kesämuistoistani liittyvät melkoisen kylmiin hetkiin – isän kanssa sateisina kesäöinä joelle tehtyihin kalastusreissuihin. Vaikka läpimärkänä ja varpaistaan tunnon menettäneenä puuveneessä värjöttely keskellä jokea ei itsessään ole mikään erityisen tavoiteltava olotila, on jäätävissä olosuhteissa oma salaperäinen viehätyksensä. Se olotila, jonka saavuttaa ryömittyään mökillä viltin alle kahdet villasukat jalassa.
Sade on elokuvista ja laulujen sanoituksista tuttu teema. Erotessa sataa aina kaatamalla, kaupungin tulviessa vesireittejä pitkin voisi paeta entistä elämäänsä ja reipas sadekuuro yllättää, kun viimeinen bussi lähtee ja jättää mattimyöhäiset katoksettomalle pysäkille ihmettelemään. Viimein katolta kuuluva tasainen sateen ropina vaivuttaa elämäänsä pettyneen päähenkilön uneen.
On hassua, kuinka ilmassa olevan kosteuden tiivistyminen pienten hiukkasten ympärille herättää niin paljon tunteita. Meillä sataa useimmiten ihan liikaa tai aivan liian vähän. Vähintäänkin sateen ajankohta on väärä: töihin meno, sieltä tulo tai vapaapäivä. Eikös vain juhannuksenakin satanut.
Jos tarkoituksena on pysyä kuivana, eikä hypätä vaatteet päällä laiturilta järveen, voi onneksi alkaa välineurheilijaksi. Kaupat ja kirpparit ovat pullollaan värikkäitä kumppareita, sadetakkeja ja sateenvarjoja, joita haluaisi käyttää silloinkin, kun ei edes sada. Kyllä se sade tulee, kun aikansa odottaa.
Oikeastaan monet kesäpuuhat sopivat ihan hyvin sateella tehtäviksi. Hyytävässä vedessä uiminenkin saattaa viileän tuulen puhaltaessa vaikuttaa hetkellisesti hyvältä idealta, vähintäänkin sääskien karkottamisen näkökulmasta. Pienempien sukulaisteni mielestä märällä trampoliinilla pomppiminen on parasta. Sade on niin hauskaa, että helteelläkin on saatava juoksennella sadettajan läpi.
Sade tai sen puute aiheuttaa ympäri maailman jatkuvasti ongelmia. Tänäkin vuonna Pariisin halki virtaava Seine-joki on ehtinyt tulvia virraten kuusi metriä tavallista korkeammalla Keski-Euroopan rankkasateiden vuoksi. Vietnamissa puolestaan kärsitään pahimmasta kuivuudesta 90 vuoteen, minkä vuoksi jopa miljoona ihmistä on jäänyt siellä ruoanpuutteeseen ja kaksi miljoonaa vedenpuutteeseen. Koillismaalla ei ole vedestä pulaa, vaan täällä on huolehdittu hilla- ja mustikkasadosta, joka saattaa alkukesän sadekuurojen vuoksi olla vaarassa.
Kuusamossa sataa tilastojen mukaan kolmen kesäkuukauden aikana keskimäärin joka toisena päivänä – onhan Koillismaa ylänköä, johon pilvet valitettavan usein tökkäävät sataen maahan. Täällä asuakseen on siis oltava valmis pelastamaan pyykit narulta viime tipassa ensimmäisten pisaroiden jo ropistessa ikkunaan ja leikkaamaan nurmikko hätäisesti ennen ennustettua sadetta. Tai sitten voi alkaa suunnitella pakoa esimerkiksi Paraisille, missä sateenvarjoille on kesällä käyttöä vain joka kolmantena päivänä.