Kolumni

Kuka muistaa Kapu Kar­va­kor­van? – lap­sel­le ääneen lu­ke­mi­nen kan­nat­taa aina

-

Lastenkirja ja yhteiset, kahdenkeskiset hetket sen ääressä yhdessä vanhemman kanssa ovat parhaimpia omaan lapsuuteeni liittyviä muistoja. Tarinat Kapu Karvakorvasta ja Mestaritontun seikkailuista on tullut koluttua iltahetkinä, ennen nukkumaan menoa yhdessä äidin ja isän kanssa useaan otteeseen.

Paitsi jännittäviä kertomuksia, yhtä tärkeää yhteisissä lukuhetkissä on ollut niiden lämmin tunnelma, kiireettömyys ja läsnäolo.

Omien lasten saamisen myötä on ääneen lukemisen kulttuurin siirtäminen uudelle sukupolvelle ollut itsestään selvä asia.

Tiitiäisen satupuut, Koiramäet, eläinsadut, Peppi Pitkätossut, Eemelit ja Maukat ja Väykät ovat tarjonneet ihanan yhteisen rauhoittumisen hetken. Tarinat pysäyttävät vauhdikkaammankin kaverin.

Kielen ja puheen kehityksen kannalta olisi tärkeä aloittaa ääneen lukeminen vaikka jo vastasyntyneelle. Hektisessä maailmassa, kaiken kiireen ja arjen suorittamisen keskellä lukeminen tahtoo kuitenkin unohtua.

Tutkimukset kertovat, että vanhempien käsitys lapsille ääneen lukemisen tärkeydestä on hapertunut.

Viimeisten tutkimusten mukaan vain 25 prosenttia suomalaisvanhemmista lukee lapselle usein. Pohja lukemiskulttuurille ja lukutaidolle luodaan kuitenkin jo varhaislapsuudessa. Vanhempien merkitys lapsen lukutaidolle on ratkaisevin nimenomaan ennen kuin lapsi itse osaa lukea.

Säännöllisesti ääneen lukemalla kehittää lapsen sanavarastoa, tukee emotionaalista kehitystä ja voi vaikuttaa ratkaisevasti lapsen tulevaan koulumenestykseen ja lukutaitoon.

Lukukeskuksen valtakunnallisen Lue lapselle -hankkeen tavoitteena on innostaa pienten lasten vanhempia lukemaan ääneen lapsille ja valistaa heitä lapselle lukemisen tärkeydestä.

Lue lapselle -opas ja nettisivusto neuvoo ja tukee kaikkia perheitä lukuharrastuksessa sosiaalisesta, kielellisestä ja taloudellisesta taustasta riippumatta. Vain vanhempien valistaminen takaa lapsille yhdenvertaiset mahdollisuudet olla osallisia kirjalliseen kulttuuriin ja kehittyä lukijoina.

Yhteinen lukuhetki on arvokas vielä silloinkin, kun lapsi osaa jo itse lukea. Teini-ikäisellekin voi vallan hyvin lukea ääneen. Isompikin lapsi arvostaa sitä, että aikuinen pysähtyy ja löytää rauhallisen ajan lukea hänelle, antaa siis hänelle aikaansa.

”Tarinat pysäyttävät vauhdikkaammankin kaverin.