Journalistin ohjeet eivät valitettavasti kuulu peruskoulun opetusohjelmaan.
Tätä valittelee Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus TIEKE ry:n tutkimus- ja kehittämisjohtaja, entinen kansanedustaja ja toimittaja Jyrki Kasvi blogissaan Ylen verkkosivuilla.
Kasvi iloitsee siitä, että sosiaalinen media on tuonut massamedian voiman kaikkien ulottuville.
Sen sijaan tapa, jolla kansalaiset tätä voimaa käyttävät, on hänen mielestään väärä. Kasvi syyttää sosiaalista mediaa amatöörijournalismista.
Sanana amatöörijournalismi kalskahtaa norsunluutorneista huutelevien toimittajien oman etunsa edistämiseksi tekemältä lanseeraukselta.
Ikään kuin sosiaalisessa mediassa julkaistava, muiden kuin ammattilaisten kirjoittama materiaali olisi automaattisesti huonompaa tai vähemmän luotettavaa kuin perinteisten viestinten jutut.
Ei pidä paikkaansa. Mutta omenoille ja appelsiineille on omat lippalakkinsa, kuten Timo Soini asian muotoilisi. Kyse ei siis ole siitä, keiden kirjoitukset ovat parempia tai huonompia.
Eri lajeissa kisaavien tuloksia ei vain voi vertailla. Ei ole kuulantyöntäjän häpeä, jos rauta lentää mutta suksi ei luista.
Yhtä hyödytöntä on sosiaalisen median ja perinteisen median vertaileminen. Sama ihminen voi seurata niin blogeja ja twitter-tilejä kuin Koillissanomien kaltaista paikallislehteäkin, ja hyvä niin. Edellisistä kun etsitään yhtä ja viimeksi mainituista toisenlaista tietoa. Tilaa ja kysyntää on molemmille, näin uskon.
Yhdessä lajissa sosiaalinen ja perinteinen media kuitenkin seisovat samalla lähtöviivalla. Julkisesti tietoa levittävällä taholla on näet aina vastuu sanomisistaan. Kuinka tuttu esimerkiksi blogisteille on se journalistin ohjeiden kohta, jonka mukaan kaikkea julkista ei välttämättä pidä mennä julkaisemaan? Entä millaista lähdekritiikkiä he harjoittavat?
Väittäisin perinteisen median tuntevan yhä myös sosiaalista mediaa paremmin sen veteen piirretyn viivan, jossa kulkee hyvän maun raja. Ylilyöntejä on tapahtunut puolin ja toisin, mutta ammattitoimituksissa jutut kulkevat niin monen seulan läpi, että huonoin huumori varisee matkalle. Blogeissa seula on harvempi.
Jussi Halla-ahon mukaan media väijyy perähikiäläisten varavaltuutettujen Facebook-seinillä ja odottaa kieli pitkällä pääsevänsä taas parjaamaan perussuomalaisia. Puolue aikookin kannella Julkisen sanan neuvostoon jatkossa aina, kun se kokee saavansa epäoikeudenmukaista kohtelua mediassa.
Kuten Jyrki Kasvi, myös minä olen pahoillani siitä, ettei peruskoulussa tutustuta Journalistin ohjeisiin.
Heti ensimmäisessä kohdassa nimittäin kerrottaisiin, kuinka journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Ei siis esimerkiksi Perussuomalaiselle puolueelle.
Suvi Peltola