Ei tullut Suomelle tällä kertaa menestystä eikä lätkähuumaa Kanadan World-Cup turnauksesta. Mahalasku vai pannukakku siinäpä kysymys, mutta aina ei voi voittaa ja tällä kertaa totta puhuen olisi vaatinut pienoisen ihmeen junioripitoiselta Suomelta kammeta neljän parhaan joukkoon.
Vanhemmat pelaajat eivät yltäneet huippusuorituksiin ja meidän Baholaine-ketjun eväät eivät vielä riittäneet kovempia vastaan, etenkin kun nuoret puolustajat olisivat kaivanneet vielä jotain kukkosmaisia otteita jäällä. No eipä noussut se tunnettu keltainen nestepinta pään tasolle vaan laskeuduttiin kuivin hokkarein maan pinnalle ilman kosteata torihuumaa.
Rion kisatkin menivät Suomelta enemmän tai vähemmän penkin alle lähes kojo-kojo tyyliin ja ilmeisesti syynä ovat niin joukkuelajien nousu kuin myös yleinen liikunnan vähentyminen nuorten keskuudessa.
Valitettava tosiasia on, että kaikilla perheillä ei ole todellakaan varaa tuhansia euroja vaativien lajien harrastamiseen. Lahjakkaat ja innokkaat harrastavat paljon, mutta jo suuri osa nuorisostamme liikkuu vähän tai ei ollenkaan ja koulujen muutamat liikuntatunnit ovat lähinnä iso vitsi eikä se toki ole opettajien vika.
Kuusamossakin on varaa laittaa 2 miljoonaa Gondoli-hissiin, joka toki on hyvä matkailun kehityksen kannalta, mutta ei varaa antaa käytännössä lipun lippua nuorten harrastusten tasapuoliseen tukemiseen. Mutta sehän on sitten kokonaan toinen asia viihtyvätkö nuoret täällä pelkästään urheilun parissa vaan vaaditaan toki muutakin kuten koulutuspaikkoja ja positiivista menoa sekä meininkiä.
Asiantuntijan mukaan munalukot ja pesäpallo ovat kaksi merkittävää syytä yksilötason huippu-urheilun aneemisuuteen. Iso osa lahjakkaita urheilijanalkuja jää maalaiskylien pesäpallojoukkueiden suuruuksiksi eikä ainakaan pesäpallossa tule kansainvälistä läpimurtoa.
Urheilukenttiemme vitsaus ovat murtamattomien munalukkojen takana olevat harrastuspaikat eli ei pääse nuoriso ilman lupaa tai rahatukkua harrastamaan edes yhteiskunnan tukemille harrastuspaikoille. No saatiinhan me sentään yksi oikea tähti, kun Leo-Pekka Tähti on nyt nelinkertainen paralympiavoittaja ja ilman hämminkejä on myös ainut oikea vuoden urheilija, toki unohtamatta vuoden eittämätöntä naisurheilijaa nyrkkeilyn olympiapronssia taistellutta Mira Potkosta.
Kuusamossa olemme saaneet seurata vuosien kuluessa kovatasoista miesten lentopalloa ja jääkiekkoa sekä nykyjan suosikkia salibandyä. Jalkapallokin tulee uuden hienon kentän ansiosta nousemaan jatkossa korkeammalle tasolle.
Naislentopalloilijat ns. Pölkkypäät taistelevat tänäkin vuonna SM-liigassa mitalista ja liikuntahallin katsomot pullistelevat maan parhaista kannattajista. Kaikille näille joukkueille on yhteinen nimittäjä Kuusamon Pallo-Karhut, joka seurana yhdessä valmentajien ja huoltajien kanssa on nyt tehnyt, hatunnoston arvoisesti, 50- vuotta hartiavoimin töitä myös lasten ja nuorten parissa eli toiminut kasvattajaseurana.
Monitoimihalli tulee siis tosi tarpeeseen kaikille palloilu-urheilun ystäville, kiitos kuuluu jo etukäteen Kuusamon kaupungille. Lauantaina on siis syytä juhlia ja muistelle arvokkaasti menneitä. Ja ennen kaikkea mennä porukalla katsomaan ja tukemaan hyvää 2-divarin jääkiekkoa ja maan makeinta naislentopalloa, sillä vasta paikan päällä sitä pääsee aitoon urheilutunnelmaan munkkikahvin ja kärkkärin kera.