Alakerta | Suvi Peltola / suvi.peltola@koillissanomat.fi
Kääntäessäni autoni nokan Oulusta kohti Kuusamoa viime sunnuntai-iltapäivänä, kuvittelin matkan taittuvan tavalliseen tapaan.
Omalla kohdallani tavallinen tapa tarkoittaa joko pitkää puhelua kotipuoleen Hämeeseen tai laatuaikaa äänikirjaa kuunnellen.
En kuitenkaan ehtinyt kuin hädin tuskin liittyä valtatie 20:lle, kun matkani sai uuden, yllättävän käänteen. Spontaanius ei kuulu hyveisiini, mutta tällä kertaa toimin hetken mielijohteesta. Ja hyvä niin.
Käänsin vilkun päälle, polkaisin jarrua ja hetkeä myöhemmin huomasin avustavani suunnilleen itseni ikäistä, englantia puhuvaa naista sullomaan painavaa rinkkaansa autoni takakonttiin. Kun hänen ystävänsä rinkka oli ahdettu takapenkille, kolmikkomme jatkoi kohti Kuusamoa.
Keskustelumme lomassa sain tietää, että kyytiläiseni tulevat Puolasta. Turkuun he olivat lentäneet, mutta siitä eteenpäin matka oli taittunut liftaamalla.
Päämääräkseen naiset ilmoittivat Oulangan kansallispuiston. He patikoisivat rauhassa läpi Ison Karhunkierroksen, luonnosta nauttien ja kokemuksia keräten. Kuusamosta he kertoivat jatkavansa Rovaniemelle, jossa tärkein ohjelmanumero olisi Napapiirin ylittäminen.
Reissuajankohta oli harkittu tarkoin: Naisten kotikaupunki Wroclaw isännöi jalkapallon EM-kisoja, joten luonnon rauhaa kaipaaville ei kotipuolessa juuri jalansijaa löydy. Reissu juhlisti myös talven psykologian opintojen parissa pakertaneen kaksikon vasta-alkanutta lomaa.
Hauskimpia olivat hetket, jolloin ohitimme poroja. Joka kerta, kun sarvipää ilmaantui tien reunaan, liimasivat naiset nenänsä autoni ikkunaan. Vaaramaisematkin tekivät vaikutuksen: toivat kuulemma mieleen Puolassa suositun, Alaskaan sijoittuvan televisiosarjan kuvaston.
Matkan mieleenpainuvinta antia olivat kuitenkin keskustelumme kotimaidemme eroista ja yhtäläisyyksistä. Sain vajaassa kolmessa tunnissa kattavamman ja ihmisläheisemmän katsauksen puolalaiseen elämänmenoon kuin Lonely Planetin konsanaan.
Yllättävää oli, kuinka paljon yhteistä maidemme väliltä löytyi, aina talviurheiluinnostuksesta hautausmaahäiriköintiin.
Kyllä, hautausmaahäiriköintiin.
Kyytiläiseni saivat hyvät naurut, kun kerroin täkäläisten painiskelevan hautakukkia tärvelevien porojen, oravien ja jänisten kanssa. Puolalaisilla hautausmailla kukkavahinkoja tehdään naisten mukaan perinteisemmin, puhtaasti ihmisvoimin.
Suvi Peltola