Alakerta | Juhani Eskola / juhani.eskola@koillissanomat.fi
Tuntuu uskomattomalta, että kunta saattaa tehdä ostokset vieraalta paikkakunnalta säästääkseen muutaman satasen.
Se on täysin mahdollista, sillä kunnan työntekijöillä on vapaus tehdä pienemmissä hankinnoissa itsenäinen ostopäätös.
Järjellä ajateltuna kunnan pitäisi suosia oman paikkakunnan palveluita.
Mutta näin ei aina tapahdu Koillismaalla – eikä monessa muussakaan Pohjois-Pohjanmaan kunnassa.
Asia nostettiin esille viime viikolla, kun Pohjois-Suomen Yrittäjien tekemän kyselyn tulokset paljastettiin.
Kyselyssä tuli esille selvästi se, että aina ei omaa suosita.
Suomalaista kuluttajaa kyllä opastetaan suosimaan suomalaista, mutta miten kunnat saataisiin käyttämään oman pitäjän palveluita.
Itse pyrin ostamaan työssäni tarvittavat tavarani Taivalkoskelta, vaikka Oulussa asunkin.
Voisin aivan hyvin ostaa tuotteita hieman halvemmalla Oulusta, kun autoilen päivittäin Taivalkoskella, mutta olen päättänyt suosia koillismaalaisia yrityksiä.
Itsellä ei tule mieleen kuin kaksi asiaa, miksi kunnan ostopäätöksentekijä suosii ulkopaikkakuntalaista, jos hintaero ei ole merkittävä.
Ensimmäinen on kateus.
Jos jollakin yrittäjällä menee vielä tänä päivänä hyvin, niin ostopäätöksentekijä haluaa näpäyttää ja näyttää valtansa.
Toinen vaihtoehto on yrittäjän ja ostopäätöksentekijän huonot henkilökohtaiset välit. Varsinkin pienellä paikkakunnalla on hyvin todennäköistä, että nämä kaksi osapuolta tuntevat toisensa.
On toivottavaa, että kunnassa on hyvinvoivia yrityksiä. Se takaa kunnan tulevaisuuden.
Hankintapäätöksentekijöiden on syytä pitää mielessä se, että jos kunnassa ei ole palveluita, kohta ei ole kuntaakaan. Ihmiset osaavat arvostaa palveluita ja muuttavat niiden perässä.
Karrikoidusti voisi todeta, että kunnan työntekijä nakertaa poikki omaa nilkkaansa tehdessään ostopäätöksen ulkopaikkakuntalaisen eduksi.