Alakerta | Suvi Peltola / suvi.peltola@koillissanomat.fi
Ollapa nyt reipas ja kirjoittaa omakohtainen kokemus siitä, miten mieli voi sairastua. Miltä se tuntuu ja miten siitä voi toipua. Sellainen kokemus minulla nimittäin olisi. Vielä tänään en kuitenkaan ole valmis sen yksityiskohtaiseen jakamiseen. Ehkä tulevaisuudessa.
Mielen sairaudet ja niihin suhtautuminen ovat joka tapauksessa niin tärkeitä asioita, että koen velvollisuudeksi kirjoittaa niistä jotakin jo näin Mielenterveysviikolla 2013.
Eilisestä lehdestä löytyy juttu, jossa Kuusamon mielenterveys- ja päihdetyön osastonhoitaja Sirpa Keränen toivoo paikallisilta lisää avarakatseisuutta mielenterveyspotilaita kohtaan. Keräsen toiveena on, että psyykkiset sairaudet opittaisiin vihdoin mieltämään samaan kategoriaan somaattisten sairauksien kanssa. Niitä tulee ja menee, eivätkä sairastuneet ole kummallisia, vaarallisia tai erityisen heikkoja.
Se, mitä jutussa ei mainita, on Keräsen kommentti koskien psyykkisten sairauksien hoitoa. Haastattelutilanteessa hän arvioi, että vakavien psyykkisten sairauksien määrä vähenee. Lievemmät ongelmat kuten uupumus sen sijaan yleistyvät.
Jos Keräsen diagnoosi osoittautuu oikeaksi, sen voisi kuvitella tekevän hyvää asenneilmastolle. Mitä useamman lähipiiriä psyykkinen sairaus koskettaa, sitä useammat osaavat suhtautua siihen ilman ylimääräistä mystiikkaa.
Pelottavinta psyykkisissä sairauksissa lienee niiden näkymättömyys. Haavat vuotavat verta, tulehtunut silmä punoittaa ja diabeetikon verensokerin voidaan todistaa liian matalaksi yhdellä nopealla testillä. Esimerkiksi masennuksesta kärsivän on huomattavasti hankalampi todentaa, mikä hänessä on vialla.
Myös historia vaikuttaa. On totta, että menneinä vuosikymmeninä mielen sairauksia hoidettiin lievästi sanottuna kyseenalaisin menetelmin ja kyseenalaisissa olosuhteissa. Nykypäivän hoidon kanssa yhteistä on hyvin vähän. Tänä päivänä jopa vaikeiden psyykkisten sairauksien hoito pyritään viemään läpi mahdollisimman kodinomaisissa olosuhteissa, eikä lääkkeitä tarjoilla yhtä löyhällä moraalilla kuin toisinaan annetaan ymmärtää.
Itse asiassa mieltä hoidetaan kuin mitä tahansa sairasta ruumiinosaa. Juuri niin kuin asiaan kuuluu. Olisi korkea aika, että myös suhtautuminen eri sairauksia kohtaan olisi yhtäläistä.
Suvi Peltola