Taivalkosken kunnanvaltuuston puheenjohtaja Vesa Turpeinen nosti Oulussa järjestetyssä kuntakuulemisessa esiin asian, josta yleensä vain kuiskutellen puhutaan. Koillismaan kuntaliitosta ruotiessaan Turpeinen puuttui kuntien lääkäripulaan. Hän sanoi, että jotain on yhteiskunnassa mennyt vikaan, kun lääkärit eivät enää hae virkoihin, vaan tekevät samat työt keikkafirmojen kautta. Kunnalle keikkalääkärien käyttö maksaa tuplat verrattuna omiin lääkäreihin. Se, että keikkalääkäri maksaa kunnalle tuplat, ei tarkoita lääkärille tuplapalkkaa, vaan keikkafirma ottaa omansa välistä.
Miksi on terveyskeskuksia ja kuntia, joihin ei saada lääkäreitä rahallakaan? Virat ovat vuosia täyttämättä ja päivystys pyörii jatkuvasti vaihtuvien keikkalaisten varassa. Tämä ei ole potilaiden etu, ei veronmaksajien etu, eikä pitkän päälle lääkärikunnankaan etu.
Kuusamolaiset ja taivalkoskiset kuntapäättäjät matkasivat yhteisellä linja-autolla Ouluun. Penkeissä istui yhteen laskien satojen vuosien kokemus kunta-asioiden arjesta.
Miksi rahat eivät enää tunnu riittävän mihinkään, pohdittiin. Lääkäripula on vain jäävuoren huippu.
Tämän tästä saa kuulla väitteitä perusturvan alibudjetoinnista. Väitteellä tarkoitetaan sitä, että perusturva jää rahanjaossa muiden tehtävien jalkoihin. Kunniansa saavat kuulla ”Rukan rahat”, Ouluntaipaleen valaisu, golf-kenttä, jäähalli ja Naturpolis ”turhine projekteineen”.
Puheet perusturvan alibudjetoinnista ovat täyttä kukkua. Vielä 80-luvulla perusturvan osuus kuntien budjetista oli alle puolet, nyt 70 prosenttia.
Rahaa siis käytetään enemmän kuin koskaan, mutta ihmisten kokema tyytyväisyys ei näytä lisääntyvän. Päinvastoin.
Tämänkin lehden yleisönosastolta saa lukea, kuinka päivystyksessä jonotetaan, hammashuoltoon ei pääse, työterveyshuoltoon ei saa aikoja, gynekologia ei näy mailla halmeilla, polvileikkausta saa odottaa kuukausitolkulla, munuaispotilaat joutuvat kulkeman kohtuuttomia matkoja ja synnyttämään matkataan pian lentokoneella Helsinkiin. Eikä päivystyksessä välttämättä ole vastassa tuttu omalääkäri, vaan keikkalainen kaukaa ja ensi viikolla taas uusi keikkalainen.
Väestö ikääntyy. Hoidot paranevat paranemistaan, mutta samalla kallistuvat huikeaa vauhtia. Näin meille on kerrottu. Samalla muistutetaan, että kuntien tehtävien määrää on huikeasti lisätty ilman lisärahoitusta. Sitä ei ole näköpiirissä, kun valtio velkaantuu ja kunnat velkaantuvat.
Entä jos astuisimme kolme askelta, kolme vuosikymmentä taaksepäin 80-luvulle. Mitä julkisia palveluja meillä silloin oli? Riittäisivätkö ne? Puuttuiko meiltä jotain oleellista silloin?
Petri Karjalainen