Kolumni

Kun Simp­so­nit katosi, il­ta­pa­la­ru­tii­ni muuttui – kuinka monta te­le­vi­sio­ka­na­vaa äi­ti­su­ku­pol­vi tar­vit­see?

Muutaman viime vuoden aikana antennitaloutemme televisiokanavien määrä on vaihdellut kymmenen molemmin puolin. Huippuaikoina näkyi Ylen kanavien, Maikkarin ja Nelosen lisäksi Sub ja Hero, välillä jopa Fox paitsi ei sateisella säällä, ja Ava ja Jim ainakin silloin tällöin.

Ensin lähti Sub ja Simpsonit ja viimeisimmässä kanavahaussa sitten loput. Jäljelle jäivät viisi ensin mainittua.

On aika eriskummallista miten vastaanrimpuilematta ohjelmien lähetysajat ovat saaneet määräillä elämänrytmiämme.

Elämääni ovat määräilleet muun muassa lapsuudessa Nopan ja Onnenpäivät, nuoruudessa Famen, pienten lasten äitinä Pikku Kakkosen ja vapaapäivänä Suomi Filmin päiväelokuvien lähetysaika. Kun Sub katosi kaukosäätimestä ja Simpsonien katsominen loppui, meidän perheen iltapalarutiinit muuttuivat.

Nouseva sukupolvi ei juuri televisiota katso. He katsovat ohjelmia, elokuvia ja sarjoja milloin ja missä haluavat, eivät kotisohvalla suoratoistona. Televisio kuolee sukupolven vaihtuessa sukupuuttoon.

Lähetysajat eivät sido nuorta sukupolvea ja koko ajan vähemmän myös kahden kanavan ristitulessa kasvanutta sukupolvea. Me kiitämme tallentavaa digiboksia siitä, että ei tarvitse katsoa mainoksia ja Yle Areenaa jatkuvasta läsnäolosta.

Vanhan liiton televisionkatselijana tarvitsen sarjat annosteltuina. Jo Sykkeen uuden kauden ja Presidentti sarjan koko kauden julkaiseminen yhdellä kertaa Areenassa tiesi lyhyitä yöunia. Oli pakko saada tietää miten pahasti Samuli Edelman, presidentti, haavoittui ja miten Tiina Lymin, eli Marleenan, vauvan kävi. Netflix ei siis tule kuuloonkaan.

Tein kanavahaun myös mummolassa. Enimmän osan vuodesta autiona olevassa talossa näkyy 17 eri televisiokanavaa. Saattaa jäädä halot kantamatta ja savusauna lämmittämättä.

Tuskin. Kanavien määrä ei ole missään suhteessa television ääressä kulutettuun aikaan vai onko? Menenkö aikaisemmin nukkumaan, kun en unohdu seuraamaan Ruotsin miljonääriäitien riitelyä?

Tarjolla on siis viisi televisiokanavaa ja lukematon määrä netti-televisioita. Mitä minä tee: katson iltamyöhään tallennukselta uusimman jakson ykkösen lähettämästä sarjasta Piikkejä paratiisissa. Siinä Australiasta Uuteen-Seelantiin muuttanut kolumnisti yrittää lapsineen sopeutua pikkukaupunkiin. Edellisessä jaksossa mies sai vakuutella, ettei ole murhannut vaimoaan eikä tarkoittanut pahaa puuttuessaan koulubussin kuljettajan ajotyyliin. En kyllä pysty selittämään miksi seuraan tätä sarjaa.

Kanavan puuttumisen takia näkemättä jää muun muassa Sinkkuelämän jakso Muotia ja masentuneita vaginoita ja Temptation Island Suomi, Rajavalvojat, Maksulliset mummot ja Sukulainen helvetistä. Arvaa harmittaako.

”Vanhan liiton televisionkatselijana tarvitsen sarjat annosteltuina.