Luin kuukausi sitten niin hämmentävän jutun, että olen yhä ymmälläni.
Me suomalaisethan olemme tunnettua karkkikansaa. Sen paljastavat pienimmistäkin lähikaupasta löytyvät kymmenien metrien pituiset karkkihyllyt.
Suklaata syödään levyittäin, irtokarkkeja ahmitaan pusseittain ja pullaa mutustellaan iltapäiväkahvien lisäksi yksinkertaisesti liikaa. Kaikki huuhdotaan alas limsalla.
Sokeriöverien lisäksi voi heittää hyvästit linjoille, terveydelle ja hampaille.
Näinhän me olemme tottuneet ajattelemaan. Tuttua viestiä on toitotettu joka tuutissa niin kauan kuin muistan.
Siksipä onkin hätkähdyttävää, että se ei ilmeisesti olekaan totta.
Maaseudun tulevaisuus (24.3.2017) teki laajat jutut suomalaisten makeasta elämästä. Nekin alkavat samalla viestillä: myydyimmät karkkipussit ovat nykyisin isoja, makeismaku on ennallaan, ”terveellisemmät” vaihtoehdot eivät kiinnosta kuluttajia.
Mutta sitten päästiin asiaan! Suomalaiset syövätkin EU-vertailussa vähiten sokeria. Mm. Baltian maissa ja Kreikassa sokerinkulutus on moninkertaista Suomeen nähden. Shokeraavaa!
Sokerin kulutus Suomessa taas oli 50-luvulla nykyistä suurempaa ja suurin sokeripiikki oli jo 70-luvulla. Mitä? Entä ne vanhat hyvät ajat, jolloin karkit myytiin tikkareina ja 0,33 litran limsapullo jaettiin tasan perheen viiden lapsen lauantaisaunan jälkeen?
Eikä tässä vielä kaikki. Juttu muuttuu sen kun rajummaksi! Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Heli Kuusipalo arvioi jutussa, että suomalaiset eivät ole kovin makean perään. Voiko tämä olla tottakaan? Viesti on aivan päinvastainen kuin tähän asti!
Mutta uskottava se on, kun Kuusipalo sanoo, että pulla olisi monessa muussa kulttuurissa leipää vastaava tuote. Sillä tyydytettäisiin makeannälkää vain kuorruttamalla se sokerilla.
Jutussa kerrotaan vielä, että Etelä-Euroopassa limsat ja jopa lastenruuat ovat tönkkösokeroidumpia kuin Pohjoismaissa. Suomessa lisättyä sokeria karsastetaan.
Pullako onkin siis leipää? Aiemmin se kuuluu olleenkin. Anoppini lapsuudenkodissa pullaa leivottiin monen litran taikina joka viikko ja sitä syötiin, no, kuin leipää. Aamupalaksi ennen kouluunlähtöä oli tarjolla pullaa.
Voiko olla niin, että jossain vaiheessa pulla vain ymmärrettiin väärin, ja siitä tulikin herkku arkipäivän evään sijaan?
Selvästi väärin on ymmärretty myös sokerin kulutus. Se ei olekaan kasvanut, ja se ei olekaan meillä pahempaa kuin muualla.
Omaa karkinkulutustaan miettivälle erikoistutkija Kuusipalo antaa käytännön vinkin: pienet annokset karkkia mahtuvat hyvin terveelliseen ruokavalioon.