Alakerta | Erkki Ahola / erkki.ahola@koillissanomat.fi
Posion seurakunnan 90-vuotisjuhlaan osallistunut Oulun Hiippakunnan piispa Samuel Salmi sanoi, että seurakunnissa joudutaan selvittämään, missä asioissa naapuriseurakunnat voisivat tehdä yhteistyötä, jotta päällekkäisiä virkoja voitaisiin lakkauttaa, ja sitä kautta saada säästöjä aikaiseksi.
Seurakunnissa joudutaan Salmen mukaan miettimään myös joidenkin palveluiden hankkimista ostopalveluina.
Jos saan laittaa oman lusikkani tähän soppaan, niin ehdottaisin, että kunnat ja seurakunnat alkaisivat tekemään yhteistyötä. Näin maallikkona uskaltaisin väittää, että molemmat säästäisivät yhteistyötä tekemällä.
Otan esimerkin Posiolta. Kunnan liikuntasihteeri siirtyy eläkkeelle, mutta häneltä vapautuvasta virasta täytetään vain puolikas. Seurakunnan nuorisotyönohjaaja puolestaan siirtyy toisiin tehtäviin pois seurakunnan palveluksesta. Olisiko tässä palaverin paikka Posion kunnalla ja seurakunnalla miettiä, voitaisiinko kunnan puolikas liikuntasihteerin tuleva virka ja nyt uuteen mietintään menevä seurakunnan nuorisotyönohjaajan työ yhdistää yhdeksi kokopäivätyöksi?
Posiolla nuorten ja lasten määrä vähenee, ja voi hyvinkin olla, että jatkossa ei niin kunnassa kuin seurakunnassakaan riitä työtä omille kokopäivätyöntekijöille. Mutta kaksi puolikasta virkaa yhteen laittamalla yhdelle kokoaikaiselle työntekijälle voisi riittää mielekästä työtä kokopäiväisesti. Tällä tavalla saataisiin uskoakseni myös hakijoita virkaan.
Maailma muuttuu koko ajan, ja esimerkiksi internetti ja sosiaalinen media houkuttelevat nuoria yhä enemmän käyttämään aikaansa tietokoneruudun töllöttämiseen. Muun muassa sosiaalisessa mediassa roikkumisen vuoksi nuorilla on ehkä jatkossa vähemmän aikaa seurakuntien ja kuntien tarjoamaan ”perinteisempään” ohjelmatarjontaan.
Piispa totesikin nuorten mukaan saamisen seurakunnan toimintaan olevan haasteellista ei vain seurakunnilla vaan myös kaikilla vapaaehtoistoimijoilla ja poliittisilla puolueilla.
Oma kysymyksensä on se, mikä harrastus olisi lapselle ja nuorelle se kaikkein parhain, joka ohjaisi häntä terveelle kasvupolulle? Itse väitän, että lapsi ja nuori saa tukevamman otteen niin fyysisesti kuin henkisestikin omalle elämänpolulleen tietokoneruudun töllöttämisen sijaan perinteisistä harrastuksista. Niitä ovat esimerkiksi: liikunnan harrastaminen, partiotoiminta, käsityöt, musiikki, harrastajateatteri ja lautapelien pelaaminen.
Erkki Ahola