Tuossa viikko takaperin pohdimme parin kollegan kanssa nykymaailman menoa. Ihmettelimme esimerkiksi, mihin ovat kaikki rahat kadonneet Suomesta, kun valtiolla sen enempää kuin kunnillakaan ei tunnu olevan varaa enää mihinkään. Säästöjä pitää etsiä lähes ase ohimolla.
Kunnat joutuvat järjestelmällisesti ajamaan alas muun muassa kaikki kyläkoulut. Lapset ahdetaan satojen ellei kohta tuhansien oppilaiden yksiköihin, joiden aiheuttamat tuhoisat seuraukset saadaan takuulla kokea vielä tulevaisuudessa. Kyläkoulujen lakkauttaminen on täysin järjetöntä ja vastuutonta säästämistä.
Valtiokin etsii säästöjä kuin karhukoira hirviä. Nyt leikkauspöydälle on varattu aika Puolustusvoimille. Mitäpä Suomi armeijalla tekisikään, kun naapurina on täydellisen vakaa suurvalta ja maailman poliittinen tilanne on muutenkin pelkkää ruusuilla tanssimista.
Ja mitä on tapahtunut valtion liikelaitoksille? Entisvanhaan esimerkiksi Posti, Tele ja Tielaitos työllistivät satoja ellei tuhansia ukkoja yksistään Koillismaalla. Nykyisin nuo firmat ovat vain kalpea varjon puolikas entisestä, kun valtio on ”tervehdyttänyt” niiden toimintaa.
Niin, mihin ne rahat ovatkaan kadonneet? Yksiselitteinen vastaus on, että ahneuden valtava kita on ollut ja tulee olemaan jatkossakin ammollaan. Rahat luisuvat pienen poliittisen valtaeliitin taskuihin. He pitävät tavallista kansaa täysin pilkkanaan.
Onhan suorastaan häikäilemätöntä, että kansanedustajat kuittaavat valtionyhtiöiden hallintoneuvostojen kokouksista mielipuolisen suuria palkkioita. Jutta Urpilainen sai kahdesta parin tunnin kokouksesta 14 000 euroa ja Merikukka Forsius 6000 euroa siitä, ettei käynyt yhdessäkään kokouksessa. Uskoisin, että parin tuhannen euron kuukausipalkalla ahertavaa duunaria tuollainen todellisuus hiukan syövyttää.
Ei näytä olevan mitään merkitystä sillä, mistä puolueesta nämä hallintoneuvostojen ahmatit tulevat. Kun tilaisuus tulee, ahneus voittaa aina kaiken moraalin.
Markkinatalouteen (lue ahneuteen) perustuva länsimainen yhteiskuntajärjestelmä on osoittanut jo riittävän selkeästi, että se ei toimi ja alvariinsa höpötetty demokratia on täysin näennäistä. Todellisuudessa vallassa oleva vähemmistö ajaa räikeästi vain omaa etuaan ja tavalliset kansalaiset joutuvat maksajiksi.
Länsimainen demokratia on kuin terminaalivaiheessa oleva syöpäsairaus. Mitään ei ole enää tehtävissä. Edessä ovat hautajaiset.