Voin sanoa olevani onnekas. Minulla on jonkinmoinen suunta elämässäni, opiskelen mieluista alaa, sain töitä kesäksi ja ennen kaikkea minulla on rakkaita ihmisiä ympärilläni.
Minulle ystävyys on hyvin tärkeä voimavara. Ilman perheeni ja ystävieni tukea tuskin olisin tehnyt asioita, joista haaveilin.
Muutin hädin tuskin 16-vuotiaana Kuusamosta vieraalle Savon maalle lukion perässä. Taakse jäivät tutut maisemat ja ennen kaikkea tutut ihmiset. Siitä alkoikin kypsyminen niin henkisesti kuin ihmissuhteidenkin suhteen.
Ne eivät olleet helppoja aikoja teini-ikäiselle, varsinkaan, kun sinä aikana sattui ja tapahtui paljon.
Mutta oli se kyllä sen arvoista. Tuskin olisin ilman tuota kokemusta samassa tilanteessa kuin nyt olen. Ystävyyttäkin opin arvostamaan aivan uudella tavalla, kun aloitin periaatteessa kaiken puhtaalta pöydältä.
Periaatteessa voisin sanoa vanhojen ystävien jääneen taka-alalle, niin ikävältä kuin se kuulostaakin. Mutta onnekseni sain myös uusia ihania ystäviä. En sinänsä kadu lähtemistä, vaikka ihmissuhteet muuttuivat.
Näin ’’vanha’’ kun on, on vaikeaa ottaa yhteyttä vanhoihin ystäviin. Kaipa sitä on muututtu lähestulkoon vieraiksi toisillemme.
Ikävöin kuitenkin wanhoja hyviä aikoja. Yhdessä kasvaminen luo kovin vahvat tunnesiteet.
Yhteistä puheenaihetta ei valitettavasti enää löydy niin helposti, saati aikaa tavata. Jos sattuu niinkin hassusti, että törmätään saatumalta, niin silloinkin vain moikataan. Hyvässä tapauksessa kerrotaan uusimmat kuulumiset vailla sen kummempaa syvempää sisältöä.
Yhteydenotot kuivuvat lopulta satunnaisiksi kommenteiksi Facebookissa. Jos niiksikään.
Ystävyys väljähtyy ja lopulta unohtuu. Siitä olen monien kohdalla syvästi pahoillani, varsinkin, kun annoin sen tapahtua.
Kuinka kaipaankaan lapsuuden ja nuoruuden huolettomia vuosia! Pääsisinpä jälleen leikkimään serkkujen kanssa mummilan lähimetsikköön tai pelaamaan kavereiden kanssa koripalloa. Mutta ne onnelliset ajat ovat takanapäin.
Kaipaan niitä ihmisiä, jotka ovat pikkuhiljaa jääneet ulkopuolelle elämästäni. Olen kuitenkin onnellinen siitä, että olen saanut ympärilleni monia (uusia) rakkaita ihmisiä, joita voin hyvällä syyllä sanoa ystäviksi.
Pitäkää rakkaistanne kiinni. Minä ainakin lupaan yrittää. Ystäviä ei voi olla koskaan liikaa.