Porokilpailu on kutkuttavaa katsottavaa.
Viime viikonloppuna Taivalkoskella järjestetyn Poro Cupin osakilpailu keräsi Siikalammen jäälle satoja ihmisiä.
Se ei ole mikään ihme, sillä maineesta ja kunniasta taistelevat niin porot kuin niiden kuskitkin. Voitosta ajetaan tosissaan ja ärräpäitä päästellään, jos lähtö ei sujunutkaan suunnitelmien mukaisesti.
Koillismaa oli hyvin edustettuna kilpailussa.
Koillismaalaista väriä nähtiin sekä kuskien että porojenkin osalta.
Jos ovat porot kovilla kilpailussa, sitä ovat myös kuskit.
Yksi kuski saattaa asettua kisapäivän aikana kymmenenkin kertaa lähtöviivalle. Se on kova suoritus, sillä kilpailumatka on kilometrin mittainen.
Kun huipulla erot ovat minimaaliset, kuskit panostavat yhä enemmän välineisiin.
Ennen kisapäivän alkua ajajat testaavat suksiparejaan ja vertaavat niiden luistoa. Paras pari pääsee mukaan itse kilpailuun.
Ajajat suosivat niin laskettelu- kuin murtomaahiihtosuksia. On makuasia, kumpia kuski on tottunut käyttämään.
Porokilpailua voisi verrata raveihin. Tosin sillä erotuksella, että porokilpailussa on enemmän varaa yllätyksille.
Ei ole lainkaan harvinaista, että kuljettajan ote porosta lipeää ja eläin juoksee maaliin voittajana, mutta ilman kuskia ja joutuu näin hylätyksi. Raveissa tuollainen tapahtuma olisi tuskin mahdollinen.
Poro on myös paljon arvaamattomampi kuin ihmisten kouluttamat hevoset. Siinä piileekin yksi porokilpailun viehätyksistä, sillä poron aikeita on vaikea arvioida etukäteen.
Taivalkosken porokilpailussa katsomossa oli paikallisten ihmisten lisäksi paljon ulkomaalaisia. Ulkomaalaisturistit tuntuivat olevan täysin lumoutuneita lajiin.
Porokilpailu on hyvää mainosta Suomelle. Ehkäpä lähivuosina porokilpailusta kasvaa vieläkin isompi ja suositumpi laji.