Alakerta |Helena Matila / helena.matila@koillissanomat.fi
Jokainen työ edellyttää ainakin jonkinasteista vetoa tekijäänsä kohtaan. Työnteon motiivit ovat moninaiset ja vaihtelevat jokaisella. Tunne työn merkityksestä, arvostus, tavoitteellisuus, haasteellisuus ja kiinnostavuus palkasta puhumattakaan vaikuttavat työmotivaatioon.
Tiettyjä aloja pidetään muita enemmän kutsumusammatteina. Tutustuin niistä yhteen juttukeikallani alkuviikosta. Työ kuolevien potilaiden hyväksi, saattohoitotyö, vaatii tekijöiltään erityistä kutsumusta, empatiakykyä ja vahvaa henkistä jaksamista. Niin kertoo myös alalla työskentelevä syöpäsairaanhoitaja, jota haastattelin lehden uutisaukeamalla olevaa juttua varten.
Tietyntyyppiset ihmiset hakeutuvat saattohoitotyöhön. Työ kuolevien potilaiden hyväksi vie suurten kysymysten äärelle. Kuinka kuolema kohdataan, ja kuinka sen kanssa voi elää? Alalle hakeutuvat ihmiset näkevät kuoleman luonnollisuuden. Tärkeintä lienee ymmärtää, että siinä ei ole mitään mystistä, se on luonnollinen osa elämää.
Kuoleman pelko on yleistynyt. Näin ainakin länsimaissa.
Ennen synnyttiin ja kuoltiin kotona ja tapahtumat nähtiin luonnollisena osana elämänkulkua. Talon ladossa säilytettiin ruumislautaa ja vainajan arkkua pidettiin auki, jotta sukulaiset ja naapurit voivat jättää hänelle hyvästit.
Nyt kuolema on siirretty laitoksiin, eikä ihmisillä ole enää valmiuksia kohdata kuolemaa luonnollisena osana elämää, vaan se tuntuu pelottavalta.
Myös saattohoitopotilaat kokevat lähestyvän kuoleman eri tavoilla. Tunteet voivat olla pelonsekaiset tai helpottuneet. Toiset haluavat puhua kuolemasta ja käyvät toiveitaan tarkkaan läpi. Toiset eivät halua puhua tulevasta lainkaan.
Saattohoidossa ei paeta ahdistavia kysymyksiä. Myös hoitajien on oltava valmiita kohtaamaan kuolema avoimesti.
Saattohoidon idea sinänsä on hyvin yksinkertainen. Saata toista ihmistä kuolemaan niin kuin itse haluaisit kuolla.
Saattohoito on Yhteisvastuukeräyksen tämän vuoden teemana. Keräyksen varoja ohjataan erityisesti saattohoito-osaamisen vahvistamiseen ja kuolevien parissa työskentelevien koulutuksen järjestämiseen.
Kuusamossa kerätyistä varoista kymmenen prosenttia jää omalle paikkakunnalle. Keräyksen tuotolla ollaan muun muassa järjestämässä saattohoitokoulutusta niin alalla työskenteleville kuin muille aiheesta kiinnostuneille. Syksyllä Kuusamossa luennoi saattohoidon guru, ylilääkäri ja Terhokodin johtaja Juha Hänninen.
Saattohoitoa ei tehdä pelkästä kutsumuksesta, vaan vaatii jatkuvaa kouluttautumista ja työyhteisön tukea.