Viihdemaailmaan kuuluvien ja muidenkin muusikoiden tuntemukseni on aina ollut heikkoa. Lukiossa jouduin ruotsin opettajan vinoilun kohteeksi, koska luulin Händelin nimen olevan Händels, kun se esiintyi kokeessa genetiivimuodossa. Lohdutuksekseni myös eräät luokkatoverini olivat tehneet saman mokan, sillä poikalyseossa vallitsevan käsityksen mukaan musiikki oli akkaväen hömpötyksiä. Viihdemusiikista ei ollut vielä tullut nuorisokulttuurin oleellista osaa eikä olisi tainnut allekirjoittanutta paljon hetkauttaa vaikka olisi tullutkin, sillä alttiuteni massapsykoottisille muoti-ilmiöille on ollut vähäinen.
Jatkoa tietämättömyydelle on tullut monta kertaa. Vuoden 2006 luokkaretkellä istuskelin Helsingin kauppatorin satama-altaan reunakaiteella kun kaksi valvontaluokkani tyttöoppilasta tulivat onnellisen näköisinä kertomaan saaneensa Matin ja Tepon nimikirjoitukset. Vaikka on mahdollista että he lukevat tätä lehteä, uskallan ehkä näin vuosikymmentä myöhemmin tunnustaa, ettei minulla ollut harmainta aavistusta, keitä Matti ja Teppo ovat. Yritin kuitenkin osoittaa hyvää psykologista silmää enkä pilannut tyttöjen iloa kysymällä asiaa vaan sanoin ”hyvä, hyvä, hienoa”. Samalla toivoin, että Matti ja Teppo eivät kovin kamalia gangstereita ole, kun heihin niin positiivisesti suhtaudun. Olen sittemmin tämän ansiosta huomioinut Matin ja Tepon monta kertaa paikallislehtien mainoksista ja minulla on selvä mielikuva laulajaveljesten ulkonäöstäkin. Tästä näemme, että luokkaretkillä käyminen ja sanomalehtien lukeminen sivistävät. Opittavaa on kuitenkin vielä paljon. Hiljattain taisi kuolla joku Pouvie tai Puuvii vai mikä hän nyt oli.
Mm. ylläolevasta johtuu, että olen pyrkinyt pinnaamaan Nilon yläkoulun tärkeimmästä tapahtumasta viikkovisasta, jota Karvosen Ile pitää perjantain ruokatuntien jälkipuoliskolla koiraspuolisille opettajille sillä perusteella, että jättiannokseni syömiseen menee koko ruokatunti ja saanut monta kertaa nuhteet siitä, etten arvosta hänen vaivannäköään loistavien kysymyksien keksimisessä. Olen nimittäin vielä tänäkin syksynä opettanut yhteensä viitisen viikkoa sijaisena.
Aivan hiljattain on kuitenkin tietämyksestäni paljastunut edellämainittujakin paljon pahempi aukko, sillä minulla ei ole minkäänlaista havaintoa runsasta mediahuomiota saaneesta ja tämän lehden pääkirjoituksessakin huomioidusta paikallisesta julkkiksesta, joka tunnetaan nimellä Laturaivo. Tämän täytynee johtua biologian opettajalle luvattoman heikosta määritystaidosta, sillä kun Laturaivo kuvausten mukaan pyörii Tolpanniemen kuntoladulla ja Torankijärven ympärillä, on koko lailla varmaa, että hän on hiihtänyt vastaani tai suhahtanut sykemittareineen ohi. Tapanani on kylälle päin mennessäni hiihtää Tolpanniemen latua n. 800 m väärään suuntaan, joten olosuhteiden aggressioiden syntymiselle pitäisi olla ihanteelliset. Ehkä en ole kuullut hänen herjailuaan, kun karvalakki on ollut korvilla. Tai sitten Laturaivo on entinen oppilaani ja luokittelee allekirjoittaneen pököpääksi, jolle on turha mitään valituksia esittää. Kun sijaisuudetkin saattavat nyt olla vähenemässä ja haaveilen pakollisten 2000 km:n täyttymisestä lisääntyvän hupihiihdon avulla, saattaa Laturaivokin siinä yhteydessä tulla vielä bongatuksi.
Tämä on jo toinen versio sillä ensimmäinen hylkäämäni konsepti käsitteli Joukamo Kortesalmen edesottamuksia kokouksissa. Vaikka kepussa nähtäneen yhtäläisyyksiä näiden kahden värikkään persoonan välillä, kaikki piirteet eivät täsmää, joten Laturaivo tuskin on Joukamo. Pois sulkisin myös hänen kovan vastapelurinsa Seppo Ervastin, joka on kyllä usein nähty näillä laduilla.