Sorateiden lumo on eräs hienoimmista kokemuksista, joita olen viime viikkoina Kuusamossa saanut kokea.
Nuoruuden huuma hiipii otsalohkojen väliin, kun sepelin soitto rummuttaa lokasuojiin. Se on sellainen sulosävel, jota kuuntelin nuoruudessa Oulujokivarressa jokaisella kauppareissulla, puhumattakaan reissuista Olvasjärven lanha-apajille.
Halkopinon takana saatuihin autokoulun teoriatunteihin ja penkkateillä viimeisteltyihin kakkosvaiheen opetusjaksoihin sisältyivät myös sorateiden syventävät jaksot. Serkku-vainaa opetti kädestä pitäen, miten autolla ajetaan kahva edellä.
Niin kovaa ei tarvitse sentään ajaa, että sääsket liiskautuisivat sivulasiin, se on pelkkää kaupunkilegendaa, mutta auton käsittelytaitoihin kuuluu sivuluisun hallinta.
En suinkaan tarkoita, että Kuusamon sorateillä pitäisi ajaa lujaa. Väitän kuitenkin, että kuusamolaiset ovat keskisuomalaisten rinnalla maan parhaimpia autonkuljettajia. Auton käsittelytaidot imeytyvät näet näissä sorateiden kuningaskunnissa jo äidinmaidosta.
TV:stä tuttu Esko Kokkonen kertoi muinoin mittailevansa autokyytien aikana sorateiden kuntoa omaperäisen PIM-mittaustuloksen avulla. Eskon PIM-standardi ilmoittaa montako persiskua soratie antaa minuutissa matkustajan takalistoille.
Kuusamon sorateillä tämä mystinen pimmi on kyllä äärimmäisen alhainen. Tiet ovat sopivan kuperia, kaarteet oikein kallistettuja, moreenipohjat hyvin tehtyjä. Tälle perustieinfralle on lanamiehen helppo siilata kaunis ja virheetön viimeistely, josta persiskuja saa vähemmän kuin useimmilla kestopäällysteteillä.
Tiedän, että ihan joka metri ei sateisena syksynä pysy nollapimmilukemissa. Kiitosta voi silti jakaa. Kuusamon soratiet ovat hyvässä kunnossa.
Ellei joku usko, tervetuloa käymään meidän hirviseurueen lahtivajalla Oulunkaarella. Keskinopeus saattaa parhaalla kymmenen metrin matkalla yltää 15 kilometriin tunnissa. Kuusamossa voi sorateillä paahtaa huoletta kahdeksaakymppiä.
Takavuosien rallikuninkaalta, olikose raunoaaltoselta, timomäkiseltä vai simolampiselta, kysyttiin kerran missä vaiheessa menetit autosi hallinnan. Sorateiden kuningas pohti: ”Oli se hallinnassa vielä ravin pohjaa raivattaessa, auto oli täysin hallinnassa vielä ravin takana käsivarren vahvuista lepikkoa niittäessä ja vieläpä pöllipinon päälle noustessakin, mutta vaiheessa jossa auto lähti propsipinolta ilmaan, täytyy myöntää, että olin siirtynyt kuljettajasta matkustajaksi.”