– Kaksi kertaa minulle on tullut mieleen palata Saksaan, mutta Kuusamo on voittanut ja olen tullut takaisin.
Näin kertoo tänä päivänä 70 vuotta täyttävä saksalaissyntyinen Detlef Schröder.
Suomi täytti viime viime vuonna sata vuotta ja tästä ajasta noin puolet Schröder on asunut Suomessa, valtaosan vuosista Kuusamossa.
Nykyään Schröder asuu vaimonsa Anjan kanssa tämän kotitanhuvilla Hiltusessa, Valkeaisenjärven ja Iijärven välisellä kannaksella, josta avautuvat näkymät kummallekin järvelle.
Se, miksi Detlef Schröder tuli aikoinaan Suomeen, johtuu siitä, että hänen isänsä Horst Schröder rakensi Kantojärven rantaan Juumantien läheisyyteen lomakylän 1961. Kaikkiaan valmistui 13 kappaletta neljän hengen mökkiä.
– Isä teki aktiivista myyntityötä ja seuraava kesä oli myyty jo edellisenä jouluna loppuun. Vieraat tulivat laivalla Lyypekistä Helsinkiin ja jatkoivat omilla autoillaan Kuusamoon. Lisäksi tuli ylioppilaita, jotka jatkoivat Helsingistä Ouluun junalla ja haettiin sieltä Kuusamoon. Monista heistä tuli aviopareja ja he palasivat Kuusamoon uudelleen lastensa kanssa. Tuohon aikaan matkailijoiden viipymä oli pitkä, jopa neljä viikkoa. Kuusamosta käytiin retkillä muualla ja saksalainen opas oli aina mukana.
Siihen aikaan Kuusamossa kävi paljon saksalaisia matkailijoita. Välillä heidän määränsä on hiipunut, mutta Schröder uskoo toiseen tulemiseen, josta näkyy jo selviä merkkejä.
Detlef Schröder toimi isänsä apuna muutamia vuosia. Sen jälkeen hän oli töissä Doppelmaier-hissiyhtiössä, pani pystyyn ja pyöritti hissejä niin Pallaksella, Pyhällä kuin Levillä. Sallatunturin hissikin Schröderin avioparilla oli vuokralla kaksi vuotta.
– Sitten Ahon Jussi tuli sanomaan, että minun on pakko tulla Rukalle ja kun poikamme oli kouluunmenoiässä, muutimme Kuusamoon 1970-luvun lopussa. Rukalla olin töissä vajaat kymmenen vuotta.
Tämän jälkeen Schröderit panivat pystyyn Säväkän laskettelukeskuksen. Siihen oli tarkoitus rakentaa myös hyppyrimäki, mutta se jäi haaveeksi.
– Säväkkä oli Oulun ja Lapin läänissä ensimmäinen laskettelukeskus, joka ei saanut avustusrahaa. Piti ottaa kovaa lainaa, korko oli parikymmentä prosenttia, mikä sitten lopulta kaatoi keskuksen. Parhaana vuotena möimme Säväkkään 240 kausikorttia.
Säväkän jälkeen pidin Prismassa 10 vuotta Vuotapaja-matkamuistomyymälää, jonka tuotteista melkoisen osan tein itse, muun muassa puukot, Schröder kertoo.
Siihenkään ei tullut starttirahaa, mutta saatoin lopettaa liikkeen niin, ettei velkaa jäänyt. Minun ohjeeni onkin, että älä ota pankkilainaa, vaan vie toimintaa ammattitaidolla eteen päin. Pienyrittäjän arki on työtä, työtä ja työtä, Schröder sanoo.
Eläkkeellä ollessaan Schröderillä on riittänyt edelleen puuhaa.
– Tässä kotipiirissä on ensinnäkin vanhojen rakennusten korjausta. Lisäksi kulttuurimaiseman kunnostuksessa riittää töitä. Jos ei harvenna, maisema pusikoituu ja on hylätyn näköistä. Ennen vanhaan rannat olivat auki, kun karja käyskenteli ja söi siellä. Kun raivaa rantoja, vesikin kirkastuu.
Kylätoiminnassa Schröder on ollut aktiivisesti mukana ja vetänyt muun muassa 15 vuotta veteraanijumppaa kylätalolla kaksi kertaa viikossa. Kylätoimikunta järjestää myös muuta virkistystoimintaa kyläläisille.
– Hyvän rahanlähteen eli taimien istutuksen olemme kuitenkin joutuneet lopettamaan, koska väki alkaa olla jo sen verran iäkästä.
Schröderit poimivat marjoja ja sieniä omiksi tarpeiksi ja kalastavat. Tänäkin syksynä on löytynyt hyvin herkkutatteja ja myös puolukoita.
– Mikä sen parempi paikka asua kuin täällä, josta löytyy hyvä ilmasto ja luonto. Esimerkiksi Saksassa marjastus, sienestys ja kalastus on säädeltyä eikä Suomen tapaista jokamiehen oikeutta ole. Ja jos käy ostoksilla Kuusamon keskustassa, niin pääsee suoraan autopaikalle, mikä ei onnistuisi Saksassa, koska siellä on niin täyttä.
Detlef ja Anja Schrödereillä on kaksi lasta ja kaksi lastenlasta.