Koululaiset ovat käyneet ny koulua vajaan kuukauden. On aika muistella Nilon yläasteen opettajia 1980-1990-luvun Kuusamosta.
Helena Nyholm, biologia ja maantieto. Luultavasti Suomen ainoa biologianopettaja, jonka kellarissa asui maakotka. Kävimme katsomassa kotkaa koulualueen kupeessa sijaitsevan valkean kerrostalon pihalla. Petolintu oli iso ja ruskea ja sillä oli tuima katse. Linnun oli loukkaantuneena tuonut kellariin Helenan mies, kuuluisa petotutkija Erik S. Nyholm. Eipä ihme, että Helena Nyholmin tunnilla moni ”pössihavukkakin” kuunteli opetusta, vaikka muilla tunneilla olisi tullut hypittyä pitkin seiniä.
Raimo Haverinen, metallityöt. Raimo oli takavuosina pitänyt kuria ilmeisen taajaan huutamalla ”Mökä pois pojat”, koska häntä kutsuttiin korkonimellä Mökä.
Metallitöitä eli ”Mökän oppia” opiskeltiin kahdeksannella ja yhdeksännellä luokalla valinnaisaineena, joten Haverisen piti markkinoida sitä nuoremmille koululaisille. Ja markkinoinnin hän toteutti aivan tosi nerokkaasti. Haverinen antoi oppilaiden ajaa mikroautolla yläasteen pihalla, joka pantiin ala-asteen puolella merkille tulikirjaimin.
Valitsinkin metallityöt pitkälti mikroauton houkuttamana, vaikka tiesin olevani kädentaidoiltani enintään keskinkertainen. Sain kahdessa vuodessa valmiiksi löylykauhan ja äidille kukkatelineen - ja sain kuin sainkin ajaa muutaman ringin mikroautoa sekä metallitöiden toista vetonaulaa, viininpunaista näppy-Fiatia.
Haverisella oli kipakka temperamentti. Tapoihin kuului olla päästämättä myöhässä olijaa tunnille. Taisin itsekin palella pari kertaa nyt jo puretun siiven välikössä, koska olin krooninen myöhästelijä. Haverinen saattoi myös kesken oppitunnin ojentaa äkkiarvaamatta pulisijoita olemaan hiljaa melko riehakkaalla tavalla. Haverinen otti käteensä rautamoskan, jolla hän heläytti alasimeen niin että soi. Voin vakuuttaa, että keino tepsi.
Haverisessa oli samalla myös lupsakampi puoli, josta ei voinut kuin pitää. Kerran yksi Pasi pieraisi tunnilla, johon me muut huusimme että hyi. Haverinen lohdutti, että ”hajussa kasvaa, kun olla jaksaa”.