Kuu­sa­mon kas­vat­ta­ma adhd-koo­mik­ko nousi het­kes­sä sa­moil­le stand up -la­voil­le Kivelän ja Hed­ber­gin kanssa – ”Jos jotain teen, teen täy­sil­lä”

– Illanvietoissa tuntemattomat saattavat tulla piirittämään ja kertomaan mulle vitsejä, kuusamolaislähtöinen stand up -koomikko Saku Torssonen kertoo.

Kuva: Mikko Halvari

Ansiostani meillä on Suomen stand up -skenessä nyt yksi adhd-koomikko Kuusamosta. Näin väittää koomikko Iikka Kivi HS:n 25.6. julkaistussa jutussa.

Kyseinen adhd-koomikko Saku Torssonen, miten tämä juttu oikeasti meni?

– Ei sitä koko stooria voi lehteen laittaa, Torssonen nauraa ja mutisee jotain siitä, etteipähän äidillä tarvitsisi kotiin uusia lukkoja vaihtaa.

Samalla hän kaivaa silmästään puoliksi menneen piilolinssin palasia, hörppää kahvia ja jatkaa:

– Sanotaanko näin, että olin kämpillä kämppikseni Tommi Ylimäisen kanssa. Iikka tuli käymään, ja mentiin alakerran kerhohuoneelle istumaan iltaa. Iikka siinä sitten jossain vaiheessa sanoi, että mee lavalle heittää noita juttuja, Torssonen kertoo.

– Kun oli jo aiemmin ajatellut asiaa, niin se oli sitten sellainen hyvä liikkelle paneva voima, kun tunnettu koomikko sanoo, että sulla on hauskoja juttuja.

Ensimmäinen keikka Oulun Remakka-klubilla ei kuitenkaan mennyt ihan putkeen.

– Ekalle keikalle menin suhteellisen takki auki ja itsevarmana. Sehän meni sitten ihan todella huonosti. Sen jälkeen olin viikon kämpillä, enkä puhunut kellekkään. Siinä oli sitten kaksi vaihtoehtoa: joko pitää toinen keikka, tai ampua itteä päähän, Torssonen nauraa, ja pyytää sitten jälleen, ettei kommenttia ihan tuollaisenaan lehteen laitettaisi.

Mutta mitäpä sitä stand up -koomikon juttuja sensuroimaan. Saku Torssonen osoittaa sen, mistä itsekin puhuu: yleensä stand upin parissa työskentelevät ihmiset ovat suhteellisen sanavalmiita.

– Jos koomikot on samassa illanvietossa, siitä saattaa tulla semmoista, että kisaillaan, kuka on eniten äänessä. Tavallisissa illanvietoissa taas – aluksi ajattelin, että on siistiä, kun ihmiset tietää, että olen koomikko. Siinä on kuitenkin se, että tuntemattomat saattaa tulla illanistujaisissa ihan hirveästi kertomaan mulle vitsejä, Torssonen kertoo.

– Minut tämä homma on opettanut vähän enemmän kuuntelemaan muita. Ei ole tarvetta koko ajan olla itse äänessä, kun lavalla saa olla riittävästi esillä.

Epäonnistuneen ensimmäisen keikan jälkeen Torssonen sisuuntui, ja piti toisen. Vuoden sisään hän kiersi open mic -keikoilla ympäri Suomen, joka viikonloppu eri paikkakunnalla.

Sitten asiat lähtivätkin etenemään hurjaa vauhtia. Vasta kaksi ja puoli vuotta stand uppia tehnyt Torssonen on jo nyt tehnyt komiikasta kokopäivätyön.

– Reilun vuoden olen tehnyt pelkästään näitä hommia. Päätin, että ei tätä voi pelkkänä harrastuksena pitää. Oon semmoinen ihminen, että jos jotain teen, teen täysillä, Torssonen kertoo.

– On tässä tullut köyhäiltyä, mutta nyt on päässyt vähitellen yhä isompiin ja isompiin keikkoihin.

Kuten kesäkuussa Kuopion komediafestivaalin päätösklubin lavalle Niko Kivelän ja Sami Hedbergin kanssa.

– Olin ainut koko festareilla, joka oli alle viisi vuotta tehnyt komiikkaa. Kyllä se, kun pääsee esiintymään isoille lavoille, on paras juttu. Oulun Komediapatterin tyypeille iso kiitos, että vaikka aika paljon sai alussa opetella hommaa, jaksoivat aina luottaa, Torssonen kiittelee.

Minkälaista stand uppia sitten teet, ja mistä tulee nimitys ”adhd-koomikko”?

– Kyllä minä adhd:ni tuon esille joka keikan alussa, mutta en mitenkään erottuakseni joukosta. Vähän niinkuin korjaan väärinkäsityksiä ja ennakkoluuloja. Edelleen ihmiset yllättyy, että oon ollut ulkomailla opiskelemassa ja pärjännyt ja tehnyt elämässäni jotain. Se, että on adhd, ei tarkoita, että olisi jotenkin vajaa, Torssonen toteaa.

– Eikä mulla adhd:n takia lavalla ole semmoinen tyyli, että siellä sekoilen kuin viisivuotias sokerihumalassa tai huudan ja möykkään. Ehkä se itelle tarkoittaa vahvaa innostumista asioista, ja enemmän semmoisia ajatuskulkuja, jotka voivat vaikuttaa erikoisilta. Yllätysaspekti on omassa komiikassa läsnä.

Jutut lavalle syntyvät havainnoista, joita Torssonen kirjaa ahkerasti ylös muistikirjaansa, sekä suomenkielellä leikkimisestä.

– Semmoisesta komiikasta en tykkää, että lyödään alaspäin, vahvempi heikompaa. Ei lähetä kiusaamaan ketään, se ei oo meikän juttu. Törkeimmät jutut voi jättää sinne kavereille.

Mitä stand up sitten parhaimmillaan on?

– Ehkä se liikkuu vähän abstraktilla tasolla, mutta parhaimmillaan se on yhteenkuuluvuuden tunnetta ja hyvää mieltä. Kaikilla on parempi mieli pois lähtiessä kuin keikalle tullessa. Stand up on katko arkeen, jollain tapaa terapeuttista kaikille osapuolille, Torssonen miettii.