Sähkönsiirron hinnoista noussut kohu on herättänyt makeassa jälkiviisaudessa kylpevän keskustelun siitä, olisiko Koillis-Pohjan Sähkö aikoinaan pitänyt jättää myymättä. Kuusamo omisti yhtiöstä reilun viidenneksen. Taivalkoski ja Posio alle kymmenen prosenttia.
Kuusamon kaupungilla on Koillis-Pohjan Sähkön myynnistä saatuja rahoja 21,9 miljoonaa.
Vuosituhannen taitteesta sähkörahojen määrä on yli kaksinkertaistunut (kasvu 106,65 prosenttia). Tuotto on ollut 15 vuoden aikana mukavat noin viisi prosenttia vuodessa. Kaupungin budjetin kokoon suhteutettuna Kuusamolla on erittäin merkittävä sijoitusvarallisuus.
Jos Koillis-Pohjan Sähkö olisi jäänyt kuntien omistukseen, olisimme todennäköisesti jo pitkään maksaneet siirtohinnoistamme nykyistä korkeampaa hintaa. Uskaltaisiko väittää, että saimme nauttia maltillisista sähkön siirtohinnoista – kunnes Caruna päätti rahastaa monopoliasemansa ja vaaditut uudet investoinnit asiakkailtaan.
Siirtoyhtiöistä kallein on Kainuussa toimiva ja kuntien omistama Loiste Sähköverkko Oy. Caruna nousee korotusten myötä listan kakkoseksi. Kolmanneksi kallein Koillis-Lapin Sähkö Oy löytyy sekin naapurista.
Sähkönsiirron hinnan määräävänä tekijänä on sähköverkon pituus suhteessa asiakasmäärään lisättynä yhtiön tuotto-odotuksilla. Mitä enemmän kilometrejä on yhtä asiakasta kohden, sitä suurempaa laskua voi odotella. Koillismaalla kilometrejä ja harvaa asutusta tunnetusti riittää. Osana valtakunnallista yhtiötä siirtokulut jakautuvat huomattavasti suuremmalle asiakasmäärälle.
Koillis-Pohjan Sähkö myytiin valtiolle (Imatran Voima myöh. Fortum) tilanteessa, jossa sähkön hinta vapautui sääntelystä. Arvio myynnin järkevyydestä perustui siihen, että pienen alueellisen yhtiön olisi vaikea pärjätä kilpailussa, ja neuvoteltu kauppahinta, 47 miljoonaa euroa (279 miljoonaa markkaa), oli hyvä. Päättäjät pelkäsivät, että myöhemmin osakkeista ei olisi enää saatu yhtä hyvää hintaa.
Koillis-Pohjan Sähkön liikevaihto oli 10,6 miljoonaa euroa vuonna 1998. Summa on sattumoisin sama kuin Kuusamon saama osuus yhtiön myynnistä. Kunnille Koillis-Pohjan Sähkö maksoi osinkoa vain kerran, vuonna 1997. Kuusamo sai 50 000 euroa.
Kainuussa sähköyhtiö on asiakkailleen kallis, mutta tulouttaa tuottojaan kuntien kassaan. Jos Koillis-Pohjan Sähkö olisi olemassa, sekin tuottaisi jotain, mutta summa on arvailujen varassa. Myynnin järkevyyttä kannattaa tarkastella siinä valossa, miten kunnat ovat rahansa käyttäneet. Kuusamo on hoitanut omaisuuttaan tuottavasti.