Kolumni

Kuusi mitalia

Alakerta | Janne Kaikkonen / janne.kaikkonen@koillissanomat.fi

Suomen olympiakomitea lähtee Sotshin talviolympialaisiin ilman virallista mitalitavoitetta. Minusta tämä on hölmöä. Suomen joukkueesta löytyy nimittäin useita urheilijoita, joilla on mahdollisuus saavuttaa kisoissa jotain suurta. Tältäkin kantilta katsottuna olisi ollut soveliasta asettaa edes jonkinlainen mitalitavoite.

Koska virallista mitalitavoitetta ei ole olemassa, asetan sellaisen itse. Suomi saavuttaa Sotshin talviolympialaisissa kuusi mitalia. Rohkenen ennustaa, että 12 vuoden tauon jälkeen saadaan juhlia suomalaista talvikisojen olympiavoittajaa. Sitten kumparelaskija Janne Lahtelan ja Samppa Lajusen johtaman yhdistetyn kvartetin Salt Lake Cityn menestyksen päivien ei Suomi ole saavuttanut yhtään talvikisakultaa.

Suomen Sotshin joukkueessa on useita urheilijoita, joilta voidaan odottaa jopa mitalia. Perinteisiin menestyslajeihin lukeutuvissa mäkihypyssä ja yhdistetyssä mitalin saavuttaminen lienee lähestulkoon utopistinen toive. Sen sijaan ainakin jonkinasteiset mitalimahdollisuudet ovat olemassa lumilautailussa, maastohiihdossa, freestylessä, ampumahiihdossa, pikaluistelussa ja jääkiekossa. Pienet saumat mitaliin ovat myös alppihiihdossa.

Suomen kohdalta mitalitili saattaa hyvinkin aueta jo heti ensimmäisenä kisaviikonloppuna, jolloin mitaleita jaetaan lumilautailun slopestylessä, maastohiihdon yhdistelmäkisoissa ja ampumahiihdon pikamatkoilla. Sunnuntaina Enni Rukajärvellä on hyvä mahdollisuus nousta seuraavaksi kuusamolaiseksi olympiamitalistiksi Kalevi Oikaraisen, Pirkko Määtän ja Anssi Koivurannan rinnalle. Tosin jo Enniä ennen on Ville Paumolalla hyvä tilaisuus yllättää nousemalla miesten kisassa mitalikorokkeelle.

Sotshin slopestyleradalta on alkuviikosta kuulunut hieman huolestuttavia uutisia, kun sekä norjalainen Torstein Horgmo että Merika Enne ovat loukkaantuneet harjoituksissa. Toivoa sopii, ettei jopa vaaralliseksi luonnehditulla radalla satu enää mitään ikävää. Vakavat loukkaantumiset olisivat iso kolahdus ensimmäistä kertaa olympiaohjelmassa olevalle lajille.

Jälleen kerran edessä on mielenkiintoinen reilun kahden viikon rupeama täynnä iloisia yllätyksiä ja pettymyksen kyyneleitä. Onneksi kisojen takia ei tarvitse tällä kertaa öitä valvoa. Vancouverin kisojen jälkeen unirytmit olivat suunnilleen kaksi vuotta enemmän tai vähemmän sekaisin.

Janne Kaikkonen

”12 vuoden tauon jälkeen saadaan juhlia suomalaista talvikisojen olympiavoittajaa.