Kuusamon seurakunnalla on kaikkiaan kuusi hautausmaata, joista kolme sijaitsee Kuusamon keskustan läheisyydessä. Vanha hautausmaa ja sankarihautausmaa sijaitsee Pyhän Ristin kirkon vieressä. Nilon hautausmaa Kitkantien varressa on noin kahden kilometrin päässä Pyhän Ristin kirkosta.
Ristikankaan hautausmaa on Vuotungintien varrella noin viiden kilometrin etäisyydellä Kuusamon keskustasta. Lisäksi Käylässä on kaksi hautausmaata: Käylän vanha hautausmaa, joka sijaitsee rajaseutukirkon takana ja Saukkoniemen hautausmaa Kitkajoentien varrella noin kilometrin päässä Käylän keskustasta.
Kuusamolaisia haudataan myös Vasaraperään Sänkisaaren hautausmaahan, joka on paikallisen jakokunnan ylläpitämä.
Kävin viime viikolla ensimmäistä kertaa Ristikankaan hautausmaalla, joka teki suuren vaikutuksen. Sen luonnonmukaisuus, rauha ja hautarivit saavat ajatukset lentämään jonnekin kauas menneisyyteen, vaikka Ristikankaalle ei yhtään omaista ole haudattu.
Vanha hautausmaa on aivan toisenlainen mutta vaikuttava sekin. Muualta tulleena olen Koillismaalla hämmästellyt isoja sankarihautausmaita, jotka kertovat niistä suurista uhrauksista, joita täkäläiset ovat sodan aikana joutuneet kohtaamaan. Ei etelässä eikä Länsi-Suomessa ole näin suuria sankarihautausmaita asukaslukuun suhteutettuna kuin täällä.
Hautausmaat ovat paikkoja, joihin tunnen vetoa. Matkoilla ollessani käyn aina katsastamassa paikalliset hautausmaat, joista ehdottomasti vaikuttavin on ollut Arlingtonin sotilashautausmaa Washingtonin kaupungissa Yhdysvalloissa. Sinne on haudattu yli 300 000 vainajaa mukaan lukien presidentti John F. Kennedy ja veljensä Robert Kennedy. Heidän hautansa ovat varsin vaatimattomia lukuun ottamatta ikuista tulta, joka palaa John F. Kennedyn haudalla.
Kuusamon hautausmailla käyskennellessä huomio kiinnittyy väistämättä kivien sukunimiin, joissa toistuvat samat nimet, jotka nykyisinkin Kuusamossa vaikuttavat. Pistää miettimään, miten menneitten sukupolvien ketju jatkuu ja jatkuu.
Täkäläiset hautausmaat ovat hyvin hoidettuja, joissa on ilo kesällä kuljeskella. Omat läheiseni on haudattu Etelä-Pohjanmaalle, mutta en tunne tarvetta lähteä heitä sinne muistelemaan. Saman voin tehdä täkäläisillä hautausmailla. Joskus on ihmisen hyvä pysähtyä. Hyvä paikka siihen on mennä hautausmaalle ja miettiä omaa ainutkertaisuuttaan. Sukuhautoja tutkiessa herää aina uteliaisuus, millaista elämä on sata vuotta sitten mahtanut olla.
Erään ystäväni poika oli vuosia sitten päiväkotinsa kanssa sikäläisellä hautausmaalla. Vanhemmat olivat tuolloin kovan luokan bisnesihmisiä ja kotiin tullessa 5-vuotias miehen alku oli ihmetellyt, miksi siellä ei myyty pääsylippuja, kun oli niin kaunista.