Alakerta | Jenna Lehtonen / jenna.lehtonen@koillissanomat.fi
Järjestelmäkameran omistaminen ei tee kenestäkään ammattivalokuvaajaa. Suomessa tilanne on kuitenkin sellainen, että kuka tahansa voi tahtoessaan nimittää itseään valokuvaajaksi.
Kaikkialla on kuvia. Niitä varastetaan, myydään alihintaan ja lainataan internetkäyttöön mainitsematta alkuperäistä lähdettä. Aina löytyy naapurin Tauno, joka tekee ammattikuvaajan työt ilmaiseksi. Valitettavasti Suomi on täynnä pieniä paikallislehtiä, joissa toimittajat kuvaavat itse juttunsa ja se usein myös näkyy. Teksti-ihmiselle kuvasta tulee herkästi vain räpsäisy, joka täyttää tietyn tilan lehdessä. Kuva sisältää yleensä yhden pönöttävän henkilön, jonka päästä kasvaa katuvalaisin.
Väännetään vastavalosuojasta. Se ei mene niin, että joku tulee keikkapaikalle, painaa nappia ja lähtee pois. Jokainen ammattilainen tuntee kamerarunkonsa paremmin kuin puolisonsa. Ammattilaiselle kamera on kuudes sormi. Mustan ystävän lisäksi on osattava tehdä temppuja kuvankäsittelyohjelmalla, joka maksaa useita satoja euroja. Kameran, tietokoneiden, objektiivien, muistikorttien ja valaisimien hinnoista puhumattakaan. Freelancer-kuvaaja tarvitsee usein myös oman auton, joten ammattivalokuvaajaksi haikailevan kannattaa syntyä rikkaaseen perheeseen.
Valtaosa nuorista lehtikuvaajista on opiskellut alaa useita vuosia. Se ei ole itsestäänselvyys, että pääsee opiskelemaan valokuvausta tai kuvajournalismia. Sisäänpääsyprosentit ovat pieniä ja hyvä niin, sillä kaikille ei todellakaan riitä töitä. Se johtuu muun muassa juuri siitä, että ihmiset palkkaavat kuvaajan hinnan eivätkä esimerkiksi koulutustaustan ja osaamisen perusteella. Harrastelija ei ole koskaan sama asia kuin ammattilainen.
Kuvauskeikalla ammattilainen osaa katsoa, mistä suunnasta valo tulee. Hän osaa tarvittaessa avata kuvattavansa kasvot käyttämällä salamaa. Ammattilainen tietää mitä tarkoittaa, jos kuva on tukossa tai ruutu on epätarkka. Ammattilainen osaa kehystää ja käyttää etualaa hyväkseen. Hän ymmärtää, että kolmiulotteisuus tekee kuvasta visuaalisesti kiinnostavan. Ammattilaisen ruudut sisältävät vain oleellisen asian: sen, mitä on tilattu. Harrastelija ei ymmärrä, että henkilöohjaus kuuluu asiaan ja kuvattavalle on osattava puhua. Harrastelija ei tiedä, että 80 prosenttia valokuvauksesta on ajattelua. Harrastelija näkee vain suljinaikoja ja aukkosarjoja.
Ammattivalokuvaajan on saatava aamupuuronsa pöytään. Se ei onnistu, jos hänen ammattitaidostaan ei olla valmiita maksamaan. On äärimmäisen vaikeaa elättää itseään työllä, jota kaikki eivät arvosta. Kun Tauno kuvaa yhden kuvan tai keikan ilmaiseksi, ammattilainen menettää Elovena-hiutaleensa.
Jenna Lehtonen